"En, en minä sentähden kysynyt. — Parempi vaan ett'ei hän ollut kotona."
"Teillä on uusi piika taas, näemmä. Mistä tuommoisen löntterön löysitte?"
"En minä tiedä mistä hän lienee — en minä ole pestannut häntä."
"Hm! Useimpa niitä täällä vaihetetaan."
"No, sinä olet rikkonut välisi Aution kanssa", virkkoi Ödeberg jälleen ja istuutui, pannen kyynäspäät pöydälle ja katsellen kadulla kulkijoita.
"Niin", vastasi Hedvig naurahtaen, "ja mitä siihen sanotte?"
"Mitäs minä siihen sanoisin", vastasi Ödeberg välinpitämättömästi; "en siihen sano mitään. Ihmettelen vaan että niin kauan kesti ystävyytenne."
"Sitäpä nyt ihmettelen joka päivä itsekin."
"Ei hän juuri kovin miellyttävä mies ole, se täytyy tunnustaa."
"No ei, se olisi synti sanoa. Minä petyin hänen suhteensa ihan peräti. Mutta tavallisestihan kumminkin tuommoiset tyyneennäköiset, ujomaiset luonteet ovat kuin sammumattomat tulivuoret, kun viimein voittavat alaa. Tämä sitä vastoin oli sama tokero alusta loppuun asti."