"Niin semmoista viisautta siis olen hankkinut kirjoista ja elämästä, että nyt vaimon tähden menehdyn. Ph! Ödeberg'in viisaudet — ojennusnuoranani — mitä nyt siitäkään on. — Pois mielestäni kirottu nainen!"
Hän pyyhkäsi otsaansa. Hänen hattunsa putosi maahan. Hän katsoi siihen väliäpitämättömästi ja sitten maantiehen kaupunkiin päin, arvellen menisikö eteenpäin vai pakenisiko metsiin kuin riivattu, pois ihmisten silmistä. Hänen katseensa verhottui, kääntyi kääntymistään taas sisäänpäin.
"Niin tällainen ihana oli sekin ilta, onneni viimeinen ilta, viimeinen ilta hänen kanssansa — sitten minua odotti korkeimmat rakkauden ilot; — kaunihimman kukkasen olisin saanut poimia — ja minä hylkäsin sen, ja heitin toiselle.
"Voi hullu, voi mikä ääretön hullu olit, Erik!!
"Voi jos olisi kauhea unen-näkö vaan kaikki — mutta niin ei ole, se on todellisuus, taipumaton, armoton todellisuus, jota mitkään kyyneleet, mitkään tuskan huudot eivät liikuta. Voi jos vuosilla jälellä olevasta elämästäsi voisit ostaa tuon yhden ainoan päivän uudesta elettäväksi — mutta niin ei käy, se on vajonnut jo aikojen hautaan, mistä mikään voima mailmassa sitä enää ei saa takasin.
"Kadu nyt kun on myöhäistä, kadu nyt kun olet auttamattomasti hukannut onnesi. Elä nyt kurjuuttasi, parempaa et ole ansainnut. Punniskele uudelleen ja uudelleen miten sinun olisi pitänyt tehdä ja miten teit; elä uudelleen ja uudelleen mielessäsi koko tuon ihanan ajan, minkä hänen kanssansa vietit, tuo uudelleen ja uudelleen nuo tuhannet muistot raatelemaan sydäntäsi; vertaile millainen on elämäsi nyt ja millainen se olisi voinut olla, jos et itse — itse, tahallasi, olisi sitä hävittänyt; ajattele sitä autuutta, mitä nyt toinen nauttii, koska sinä raukka et osannut sitä arvostella — Voih, Herra laupias Jumala, tee loppu tästä tuskasta kohta, kohta —" hän löi epätoivossaan otsaansa.
"Hah hahaa, johan nyt lapsettamaankin rupeaa tietoviisasta. Pane kädet ristiin ja rukoile, silmät taivasta kohti, Jumalaan päin muka — ehkä selkeästä taivaasta saat salaman lentämään päähääsi, — Niin tuo Jumala ohjaa muka asiat kaikki hyvään päin lapsukaisillensa. Hän laittoi tuon raju-ilman, mikä minun elämäni hävitti. No miks'ei hän täytä tointansa salamalla, mikä naulaisi minut tähän paikkaan — ha? — Ei, kyllä se lähemmältä on tuleva."
Hän nousi ylös veltosti, otti hattunsa ja alkoi astua eteenpäin.
"Tee työtä", höpisi hän taas itsekseen, "ahkera työ haihduttaa surut, niin neuvovat muutamat houkkiot, joitten koko elämä ja sielu on kiintynyt näihin kurjiin jokapäiväisiin toimiin. Hyvähän niitten on sanoa, heitä ei ole vaivannut tämä helvetti sielussa, tämä kalvava mato, joka ei kuole, tämä tuli, joka ei sammu. Työ ilettää minua, sekavat aivoni eivät pysty vastaanottamaan mitään opintoa. Ruumiin ja sielun voimat ovat rauenneet. Kolmenkymmenen ijällä olen väsynyt, elämäänsä kyllästynyt ukko. Rauhaan, ikuiseen rauhaan, mullassa mätänemään, sinne toivon — siinä unhotan, ja olen unhotettu, tyhjään mennyt, mistä milloinkaan en olisi pitänyt ilmaantua — — Upota viinaan surusi, sanovat toiset; no sitä neuvoa olen kyllä noudattanut, siksi kuin käteni vapisevat kuin vanhan akan ja koko mies on mennyt vielä kahta kurjemmaksi raadoksi kuin ennen. Ja olenko siitä iloisempi — hah — — Ja onhan naisia mailmassa, muka. Yhden menetit, ota toinen. Niin, ota toinen hahhaa! Sinua Hedvig olen rakastanut kaikesta sielustani ja mielestäni, sinä olet ollut koko mailmani, sinä olet täyttänyt kaikki ajatukseni, sinun tähtesi olen unhottanut kaikki työt ja toimet, vanhemmat, ystävät, kaikki — — — kauan, kauan epäilin, häälyin vuoroin pelossa ja toivossa, kadehdin, vartioitsin, koetin kaikella tavoin varjella itselleni kukastani, jännitin kaikki sieluni voimat miellyttääkseni sitä — ja kas! palkinto oli lähellä, palkinto mikä voitti korkeimmatkin toiveeni — jo avautui taivaan, seitsemännen taivaan portit — ja miten loppui minun romaanini — voi minua kurjaa, onnetonta elävätä —"
Ohkuen ja purren hammasta hän astui kaupunkiin, kävellen nyt kiivaammin. Sivu-menijöistä moni melkein seisahtui, kun tämä kulkija näytti niin kummalliselta. Hän heitti katsojaan kirouksen ja vihaavan silmäyksen, ja riensi eteenpäin.