"Mutta missä junassa tulitte, eihän se Pietarin juna vielä tullut" kyseli Anna.
"Tulin jalan."
"No Herrasen aika, jalan — ja mistä asti?"
"Ei se kovin pitkä matka ollut."
"Vai jalan — no ei se kumma ole, että olette väsynyt."
Erik rykäsi vihasesti.
"No nyt toki viihdytte täällä vähän aikaa taas — eiköhän niin?"
"Niin, niin."
Anna katsahti tutkivasti tohtoriin, tämä tyly harvasanaisuus oudoksutti häntä. Mutta olipa tohtori jo jonkun aikaa ollut vähän kummallinen — isoon aikaan hän ei ollut sellainen ollut kuin ennen — ei niin nöyrä, — ei niin puhelijas. Niin, se on aivan tosi. Ja mikä hänet on muuttanut? Melkeinpä arvaan — olenhan kuullut yhtä ja toista. —
Anna pudisteli päätään ja jatkoi, nyt itsekseen puhuen, tointaan.