"No mikäs siinä on!" vastasi Koiskanen nousten ravakkaasti. — "Mutta onko täysiä ääniä. — Rainio ensimmäinen tenoori, Tellström, Ahtiainen toisia tenooreja — niin ja sinä, Jaakko — muut toisia bassoja — ensimmäinen basso puuttuu."
"Eiköhän se mene ilmankin?" arveli joku.
"No koetetaan — kestätkö sinä, Rainio, yksin äänessäsi?"
"Ojaa!"
"No, 'Mun muistuu mieleheni nyt' — Mutta kuka tulee?"
Ovi aukeni ja lihava mies astui sisään.
"Mikähän Mahometti se on?" arveli Antero nauraen.
"Hiljaan! Varatuomari Winkelstedt", ilmoitti hänelle Koiskanen matalammalla äänellä, "rattoisa mies — ja ensimmäinen basso, todella, hän tuli aivan kuin kutsuttu —" hän kääntyi Rainioon ja kuiskasi: "Mistähän tuo valta-juoppo tänne osasi, nyt sitä vasta elämätä tulee."
"Olimme lauluhommassa juuri", sanoi hän sitten ääneensä, "mutta meiltä puuttui ensimmäinen basso."
"No ei sitä nyt enää puutu, hahaha", vastasi Winkelstedt vähän rähisevällä äänellä. "Mutta 'ei sitä jaksa laulaa, jos ei kasta kaulaa' — viinalaskija hoi!"