"Niin, Hedvig Helding ja Adelheid Helding. Oletko ehkä nähnyt niitä missä jo? Jaaha, arvattavasti, — kaunis tyttö eikö?"
"Kauniimpia niitä ikänäni olen nähnyt!"
"Jaa, hahaha! Voit sinä tulla tutuksikin niiden kanssa, jos tahdot."
"No mitenkäs — sitähän toki tahtoisinkin — oletteko te tuttu niiden kanssa?"
"Olen — jo vanhuudestaan; Hedvig'in tunnen ihan pienestä pitäen."
"Vai niin — ja mikä mies isä on, vieläkö hän elää?"
"Ei. — Hän oli majuuri", Ödeberg rykäsi ja meni sylkemään, — "me olimme likimpiä tuttuja, lystikäs mies tuo majuuri, hahaha."
"Vai niin."
"Niin — no, rouva Adelheid oli siro nainen aikanansa hänkin, vaikka ei läheskään vielä semmoinen kuin tuli tyttärestä Hedvig'istä — isä oli pulska mies."
Ödeberg oli varsin hyvillä mielin tänään, naurusuin hän vaan käveli edestakasin.