Hän meni kyökinpuolelle käskyjä antamaan.
"No mitä nyt muuta?" alkoi Ödeberg sisään tultuansa taas, heittäytyi sohvankulmaan ja tupakoi tuprutti. "Mitenkä sinä tutitkaan, hevosella vai jalanko — ei suinkaan?"
Erik kertoi tuosta venematkasta ja sanoi pitävän kohta mennä rantaan takaisin.
"Eihän niin kiire mahda olla sentään, jahka nyt joitakuita lasia juomme ensin —"
Viini tuotiin, Ödeberg täytti lasit ja kilisti:
"No, morjens bror Petterson, du glada lax! Eikö ole hyvää tää viini, se säihkyy lasissa oikein!"
"Hyvää on!" myönsi Erik ja maiskautti kielellään. "Milloinka aiotte mennä Helding'iin?" kysyi hän sitten.
"Huomenna — niinkuin äsken sanoin Emmalle."
"Emmalle?"
"Niin, tuo tyttö" — Ödeberg hymyili. — "Niin huomenna — tule mukaan jos haluttaa. Sangen siivoja naisia, Heldingit! Mistä sinut tapaisi?"