Astuttiin sitten verannalle. Se oli tähän tehty kai sopusuhtaisuuden vuoksi, koska toisessa päässä oli kyökinrappuset. Puutarha taikka ryytimaa oli todellakin hoitamatta, puut ja pensaat karsimatta, polut ruohoittuneet.
"Sievä ryytimaa, ja lysti istua täällä kesä-iltoina", arveli Erik. — "Onko se tähän kuuluva tuokin soma huoneus tuolla perällä, puitten peitossa?"
"Ei, se on naapuri-tontilla", vastasi Hedvig, "siinä asuu eräs neiti."
Rouva Helding ja Ödeberg puhelivat keskenään, talouden asioita, kuului.
"Kyllä minä voin sen suorittaa", sanoi päätteeksi Ödeberg. — "Jaa, niin muistan! Teidän Emmalla olisi tarjona paikka meidän puolella. — Vai oletteko hänen kanssansa hyvin tyytyväiset?"
"En voi sanoa."
"No koska ette ole tyytyväiset, niin voisitte saada sijaan aika-ihmisen meiltä, Martta-nimisen riskin piian — ja Emma taas saa paljon soveliaamman paikan hänkin. Arvelkaa asiata!"
"No en minä juuri pane vastaankaan", sanoi rouva Helding, "enemmänhän aika-ihminen saa aikaan kuin tuommoinen tyttö."
"Niin, aivan niin, hahaha."
Istuttiin verannalla vähän aikaa ja puheltiin niitä näitä. Sitten nousi Ödeberg ylös ja otti hattunsa,