"Elsa Karjalainen tulee mukaan", virkkoi Hedvig; "hänelle ja parille muulle tytölle annan tiedon, he ihastuvat ja ovat heti valmiina tulemaan."
Rouva Helding, joka kauan aikaa oli katsellut Erikin iloisiin kasvoihin, puuttui nyt puheesen:
"Niin, minä en taida tulla, minä pelkään vesimatkoja — vaikka, olisihan mukana taitava purjehtija, minkämoinen herra Autio varmaankin on, mutta minä —"
"Mamma saa hyvin mielellään olla kotona", keskeytti Hedvig.
"Niin, etpä sinä minulle soisi mitään huvia", vastasi rouva Helding, pahoillaan olevinaan. "Mitä herra Autio sanoo: tulenko vai enkö tule?"
"Tehkää aivan miten itse parhaaksi katsotte", vastasi kohta Autio, joka jo kerta ennen oli toivonut sinne missä pippuri kasvaa tuon rouva Helding'in.
"Niin, no — en taida tulla", sanoi arvellen rouva. "Ja tällä kertaa, Hedvig, saat luvan semmoiseen matkaan, mutta en minä useammin siihen suostuisi."
"No, me menemme vielä monta kertaa", vastasi Hedvig viehättävällä tottelemattomuudella, "vastahan me nyt —"
Hän keskeytyi ja vetäytyi syrjään akkunasta.
Erik kohottihe vähäsen tuoliltansa, ja näki katuvierustalla vastapäätä solakan sotaherran, joka, huulipartaansa punoen, ihastelevin silmin kurkisti akkunaan.