Aution silmät kääntyivät nyt Karjalaiseen. Tämä oli aivan samallainen kuin ennenkin. Ja vakaasti vähänpä röyhkeästikin vastasi hän Aution silmäystä.
"Ettekö te yhdessä olleet?" kysyi Autio vähän pilkallisesti.
"Ei —" vastasi Hedvig vapaasti.
"Niin alusta pikimmältä", selitti Karjalainen huolettomasti. "Minä jäin hankaa tekemään — sitten kuulin neiti Helding'in huutavan, ja menin häntä opastamaan."
Oliko tämä totta vai valhetta — Erik ei ollut leiskaustakaan kuullut — mutta mahdollista että olivat etäällä sekä täältä että toisistaan — Karjalainen oli aivan luonnollinen — entä Hedvig —
"Vai uskallat taas Hedvig'iä epäillä!" tällä nuhteella koetti Erik päättää ajatuksensa asiassa, mutta ne nousivat aina jälleen. Hän ei tullut hyvälle mielelle tänä iltana enää.
Kotiin tulo veti myöhään. Meri tyyntyi tyyntymistään, purjeet olivat ihan löyhänä. Herrain täytyi tarttua airoihin.
Hedvig puheli nyt ainoasti tyttöjen kanssa, hän tuskin katsahtikaan herroihin.
Viimein päästiin mantereelle. Alus kiinnitettiin laituriin, seura lähti kävelemään kotiin. Helding'in kulmassa he erosivat toisistaan.
Erik kääntyi vielä kerran äkkiä ja luuli huomaavansa epäiltävän hymyn Hedvig'in huulilla kun hän heitti hyvästi Karjalaisilta.