Hän ei saanut tänäkään yönä unta.
9.
"Hahhah", naurahti Erik itsekseen kävellessään edestakasin kamarissaan, pari kolme päivää jälkeen tuon huvimatkan. "Luulevaisuus tekee ihmisen hulluksi, hän näkee kummituksia selvällä päivälläkin, ajattelee perättömiä päänsä halki ja hankkii unettomia öitä itselleen. Hedvig ei välitä tuosta pojasta enemmän kuin —" hän vihelsi ja teki poistavan liikkeen kädellään. "Eiväthän ne ole tavanneet toisiansa sitte, sen tiedän jokseenkin varmaan, ei Hedvig'in kasvoissa kertaakaan veret vaihdu, kun hänestä tulee puhe — minä sitävastoin punastun tuota loppia mainitessa, eikö se ole naurettavaa — niin, ja varsin halveksien hän puhui hänestä vielä viimeiseksi illalla, — hm!"
Hän heittihe kiikkutuoliin, otti papyrossin pöydällä olevasta laatikosta, veti tulta ja imi mielihyvällä pitkiä savuja.
"Mutta minä en ole enää vieras hänen sydämellensä, minä olen voittanut siinä sijan, monesta itsessään vähäpätöisestä seikasta olen sen jo huomannut — rakkaus on tarkkasilmäinen, — ja kuitenkin sitä sanotaan sokeaksi! — Niin, niin Erik, mitäs sanot kun semmoisen vaimon saat että — yksin kuningaskin voisi sinua kadehtia, saati sitten kaartin ja muun väen upseerit, ja kaikki muutkin ihmiset — koko rössy läpensä, sanon minä. Semmoinen vaimo, semmoinen vaimo! Ja vaimokseni minä halajan häntä, avio-vaimokseni, rakastaakseni häntä myötä- ja vastoinkäymisessä — mitä vanhaa renkutusta käytänkään, jokapäiväisiä, kylmiä sanoja — minä, joka jumaloitsisin häntä, pitäisin korkeimpana olentona mailman kaikkiudessa. Semmoinen vaimo, semmoinen vaimo! — Mutta kohta tulee ryhtyä kosintaan, ei siinä muu auta, pois pelko ja typeryys — kuta vähemmin valitsen sanoja, sitä paremmin käy, sen olen jo usein saanut kokea" — hän huoahti — — "ja kun kerran pääsis tuosta vanhasta marakatista —"
Hän sammutti tuhkakuppiin papyrossinsa, nousi ylös, veti kellonsa taskusta ja katseli sitä kauan.
"Neljännestä enemmän tai vähemmän — yhdentekevä. Kyllä nyt vaan menen kultaseni luokse."
Hän otti uuden takin, puhalsi ja löi sen kauluksesta hienoimmatkin tomun-hiukeet, veti sen sitten päällensä ja läksi aamukäynnillensä Helding'iin.
"Nyt on taas huvimatka tekeillä", sanoi Hedvig, kun tervehdyksiä oli vaihdettu ja istuttu; "purjehdusmatka niinkuin edellinenkin — sama vene — samat henkilöt. — Elsa Karjalainen pyysi sanomaan teille, että olette tervetullut taas kumppaniksi."
"Jaha! Kiitoksia paljon, kyllähän minä olen siihen valmis", vastasi Erik vähän verkallisesti — hän ei enää pitänyt yhtään koko purjehdus-matkoista.