"Herra Karjalainen on siis kaupungissa vielä?" virkkoi hän sitten, ja katsoi tyyneenä olevinaan mutta, terävin silmin Hedvig'iin.
"Vielä", vastasi Hedvig ja katsahti häneen takaisin niin avonaisesti, että Erik löi silmänsä alas.
"Herra Karjalainen on tehnyt ohjelman tälle matkalle", jatkoi Hedvig, hän oli noussut ylös ja hakenut rihmakerän piirongilta. "Se tulee ulotettavaksi vielä loitommalle kuin viimein. Aamulla jo pitäisi lähdettämän, Elsalla on jouto-päivä huomenna."
"Huomenna siis", sanoi Autio.
"Niin", vastasi Hedvig levittäen ja tarkastaen virkkaustansa. — "Minä puolestani en tule tällä kertaa."
"Te ette tule!" huudahti Erik hämmästyen ja ihastuen samalla.
Riemuitse sydämeni! Hän ei huoli hiukkastakaan William Karjalaisesta!
"Mutta olittehan te, neiti Hedvig, niin mieltynyt purjehduksiin", alkoi ääneensä Erik; "onko teillä estettä vai —"
"En minä esteistä huoli", vastasi Hedvig vähän naurahtaen; "en vaan viitsi — olihan se silloin hupaista, mutta en nyt vaan tahdo lähteä."
"Se nyt on oikein päätetty kerran", virkahti rouva Helding, "mitä noista vesimatkoista, varsin nyt kun tuo uskalikko Karjalainen aikoo viedä heidät aivan avo-merelle. Mutta ei se minun ansiotani ole, tämä Hedvig'in päätös — ei ollenkaan; jos minä kieltäisin, silloin hän juuri menisi."