Astuttuansa ravintolahuoneesen oivalsi hän vierisessä huoneessa Ödeberg'in, joka siinä virvoitti itseänsä selterillä ja viinillä.
"Ahaa! Terve, terve!" huusi Ödeberg. "Tule tänne, niin saadaan puhua pari sanaa, minulla ei ole aikaa kauan latkia selteriä täällä."
Erik tilasi lasin viiniä ja tuli Ödebergin luokse istumaan.
"No mitä kuuluu", sanoi Ödeberg, puristaen kättä hänen kanssansa, "ja mitä Helding'iin kuuluu, minä ehkä pistäyn sielläkin pikimmältäni. Mitäs pidät heistä, korea tyttö — häh — jaaha, vastauksen melkein lukee sinun silmistäsi."
"Erinomainen tyttö!" vastasi Erik.
"Niinpä vaan", myönsi Ödeberg; "hänellä on vaan liian vähän tuttavia — pääsee liian vähän huvituksiin, vaikka eipä hän taida niitä kovin kaivatakkaan, kosk'ei valita — miten käynee, kun 'sesonki' oikein alkaa."
"Neiti Hedvig näyttää olevan tyytyväinen ilman huvituksiakin, — eivätkä ne nuorelle tytölle ole kovin hyödyksi, pikemmin vaan —"
"Mitä sinä puhut, hahhah, — oletko taas papinkaappuun pujahtamassa?"
"Ei —", Erik naurahti vähän hämillään —"muuten vaan sattuivat sanani. Eiköhän neiti Hedvig'illä ole ollut monta kosijaa jo?"
"No en minä sitä väliä tiedä, en minä kosijoista ole lukua pitänyt", vastasi Ödeberg. — "Hahhah, aiotko sinäkin ehkä kosia häntä?"