"Mikä se on?"
"Sinä et ole aivan raitis — älähän suutu — enhän minä muuta sano kuin että toisinaan pitoloissa olet käynyt vähän liian iloiseksi. Jos nyt Helsingissä —"
"Älä pelkää", keskeytti Antero. "Älä varoita vanhaa miestä. Olenhan minä niin raitis kuin vanha mies voi olla, joka nyt kerran on tottunut ruokaryyppynsä ottamaan eikä siinä näe minkäänlaista vaaraa."
"Jos olisin terveempi ihminen, niin tulisin sinun kanssasi —"
"Nyt luulet minua taas niin typeräksi, ett'en yksin osaa missään."
"Sitä en tee. Tahtoisin vaan olla sinun apunasi, en muuta. — Vaikka aikanani olen ollut paljonkin herrasväkien kanssa, et voi kuitenkaan, sitä sanoa, että milloinkaan olisin pyytänyt ylpeillä paremmalla sivistyksellä sinun rinnallasi — et voi sitä sanoa."
"No en, en, eukkoseni, hyvähän sinä olet ollut aina ja tyytyväinen tyhmään ukkoosi", hän taputti emäntäänsä olalle.
"Onko sinulla ainoatakaan tuttua Helsingissä?" kysyi emäntä.
"Onhan — Lönnpummi —"
"Mitä — tokko häntä siellä löytäisit —"