"Hsh, hiljemmin", keskeytti Erik.
"En minä varmaan tiedä", koetti nyt Marttakin kuiskailla, "eiköpä hän käynne myöhälläkin, yhtenään hän täällä juoksee."
Erik pistäytyi pois.
"Visseyttä, visseyttä minua täytyy saada!" huoahti hän, mennessään paraatirapulle.
Hän astui sisään.
Hedvig ja rouva Helding istuivat tavallisilla paikoillaan.
Jos Hedvig eilen oli ollut liian punanen, oli hän sitävastoin tänään melkein liian vaalea; hän näytti tosiaankin raukealta.
Vilaukselta vaan hän nosti silmänsä Erikiin.
Erikin sydämeen pisti kuin puukolla olisi isketty.
"Eikö neiti Hedvig ole terve tänään", sanoi hän karkealla, läähättävällä äänellä, "te olette niin kipeän näköinen?"