"Tuommoiset tekopyhät ovat vaarallisia kun oikein suuttuvat silmittömiksi, hahaha", jatkoi hän kun Anna oli ovesta kadonnut. "Ja tällä kertaa kuitenkaan hänestä ei saa tunnustusta. Mutta en minäkään parasta valttiani vielä lyönyt. Nähdäänhän!"
"Sen sisilisko", kähisi Miina palaten Lydian tykö, joka ääneti oli katsellut tätä kohtausta, eikä nytkään ainoalla sanallakaan osoittanut säälivänsä Annaa.
XI.
"Oletko kuullut, että meidän isäntä kohta keikahtaa konkurssiin?" virkkoi Vimpelin Heikki Martille eräänä aamuna kun työhön mentiin.
"En, mutta arvattava se kyllä on", vastasi Martti.
"Niin ainakin kaksi tuttavaani kertoi, jotka yöllä tapasin, kun kylästä tulin. He palasivat kaupunkimatkalta, ja mainitsivat, että pari kaupungin herraa, joille Hovilainen on isompia summia velkaa, pakoittavat hänet konkurssiin, elleivät kuukauden sisään saa rahojansa pois.
"Vai niin! No ainapa minä olen arvellut, ett'ei hänelle kunnian kello laula, jos näin jatketaan taloutta. Hyvä oli että sain kiristetyksi häneltä palkkani menneeltä vuodelta!"
He astuivat kotvan ääneti.
"Pianhan täältä sitten pääseekin", alkoi taas Martti, "muille maille miekkosille. Minä aijon ostaa hevosen ja mennä rahamieheksi Etelä-Suomen tehtaille. Minnekäs sinä?"
"En ole vielä lähtöä ajatellut".