"Olettehan te pohjolaiset kelpo kirves-miehiä".
"No kyllä me kirvestyötä teemme niin aimollista ett'ei se siitä parane".
"No lähde pois sitten minun kanssani. Kirvesmiehiä etelässä tarvitaan.
— Täällä vaan saat eläke-juttuja niskoillesi, ha, ha, ha".
"Tst! Tuo maisteri tulee meidän takanamme".
Pellon veräjälle oli päästy. Kokka meni sivutse. Miehet tervehtivät nykäisten lakkiansa, aivan kuin vetääkseen lakit paremmin päähänsä. Kokka vastasi ylenkatseella tervehdykseen.
"Aina tuo maisteri täällä Hovilassa hyörii", virkkoi Martti katsoen
Kokan jälkeen. "Hänestäpä sai isäntä hyvän ystävän".
"Ja samallainen mies hän on kuin isäntäkin", vastasi Heikki; "lainailee rahoja joka paikassa, eikä maksa koskaan takasin".
"Millä hän maksaisi, mies, jolla on toinen käsi tyhjä ja toisessa ei mitään. Hullut kun lainaavat hänelle".
"Hän on hankkinut itselleen paljonkin ystäviä luennoillaan ja puheliaisuudellaan; hän tarkoittaa nostaa talonpojat heidän alennuksen-tilastansa —"
"Herroiksi, niin! Mutta käykö hän itse ja hänen vertaisensa sitten auraan kiinni? 'Minä herra, sinä herra, kuka meistä kontin kantaa?' se on sitten kysymys".