Ravintolan isäntä astui etehiseen.
"Minä lähden kiireimmiten apua hakemaan", huusi Kokka isännälle, ja katosi samassa portista.
* * * * *
Hetken kuluttua lähti kaupungista kauppias Sivelin Tyynevedeltä. Hän oli keskipäivän aikana saapunut sinne, mennyt majailemaan muutamaan hiljaiseen ravintolaan ja ryhtynyt heti toimittelemaan kauppa- ja pankki-asioitansa. Nämä suoriutuivat niin hyvin, että hän jo muutamien hetkien kuluttua oli valmis lähtemään kotiin päin, ja sen hän teki sangen mielellään, markkina-ilo kun ei ensinkään häntä viehättänyt.
Jonkun peninkulman ajettuansa, kohtasi hän Könnilän patroonan, joka myöskin oli paluumatkalla, ja kun hän ajoi omalla hevosellansa, ei hän ollut vielä päässyt länteen päin erkanevaan tiehaaraan.
"No hyvää päivää, Könnilä! Tekin olette markkinailot heittäneet".
"Jo aivan mielelläni; tappioita tulee niissä vaan".
"Jaa, tosin! Tappioita tulee piankin. Tappioista puhutaan, niin kylläpä te olette menneet vähän arveluttavaan vekseli-asiaan — älkää pahaksi panko että puutun asiaan, mikä minuun ei kuulu, mutta se oli minusta vähän outoa".
"Mitä te tarkoitatte?"
"Tuota herra Kokan lainaa. Ja mikä minusta oli vielä oudompaa, se oli
Timo Hannulan nimi paperin toisella kulmalla".