"Oudoksutti se minuakin, mutta herra Kokka ja Hovilainen, joka hänen kanssansa kävi minun luona, sanoivat Hannulan menneen siihen kiitollisuudesta herra Kokan jalosta käytöksestä Timon pojan asiassa; he kehuivat että Timo olisi taannut paljon suuremmankin summan. Timon käsiala se oli, minä tunnen sen, — sentähden pistin minäkin viimmein nimeni siihen, koska ei heistä vähemmällä päässyt ja minulla oli kiire lähteä, kun piti poiketa vielä Tourulan tehtaalla. Ja eihän tuo summa niin suuren suuri ollut".
"Hm! Jos ei lienekään niin mahtipontisen rahamiehen asioissa kuin te olette, niin onhan tuossa viidessä tuhannessa sentään koko kassa".
"Tuhannessa? Te olette ihan väärin kuulleet. No viisi tuhatta, sehän olisikin toista".
"Mutta minä en ole kuullut, minä olen itse nähnyt vekselin".
"Ja siinä seisoi viisi tuhatta? — Mahdotonta! — Missä te näitte sen?
Kertokaa, kertokaa!"
"Pankissa. pankki-herrat pyysivät minua katselemaan Hannulan nimeä oliko se oikea. No, minä katselin, kyllä se oli Timon käsialaa — samassa osui silmäni summaan ja minä oikein hämmästyin, siinä seisoi viisi tuhatta aivan selvästi sekä kirjaimilla että numeroilla".
"No mutta Jumalan nimessä! sittenhän minä olen petetty".
"Siltäpä se näyttää".
"Ja pankki todella antoi viisituhatta markkaa tuolle konnalle?"
"No antoi. Hän oli sanonut aikovansa rakentaa teidän pitäjääsenne myllyn, mikä tulisi oikeaksi Sammoksi, ja siihen yritykseen te olitte muka hyvin mieltynyt. Hovilainen oli kaikki todeksi vakuuttanut".