"En minä ole tiennyt mitään. Mistä murha-jutusta te puhutte? Onko luultu että Hannulan poika murhasi minut. Muuan puunhakkaaja näki ylioppilaan metsässä, mutta sitten ei kuulunut hänestä enää mitään — eikä Hannulan poika ilmaissut mitään. No tässähän olen terveenä, poistamaan semmoiset luulot".
"Eihän Taavi teitä ole murhannut", sanoi Lotta pyyhkien silmäänsä — "voi mitä puhun, höppänä — eihän sitä ole luultu, vaan teitä on luultu Joosepiksi, joka samana iltana löydettiin kuolleena".
"Ja kuka se Jooseppi on?" kysyi Schyvall.
"Minä ehdottelisin", sanoi nyt Nivalinkanen, "että herra Schyvall laatii kokonaisen kertomuksen tästä asiasta, siten paraiten selviämme kaikista kysymyksistä".
"Aivan niin", sanoi rovasti. "Mutta sitä ennen tahdon minä lyhykäisesti kertoa hänelle tämän 'murha-jutun' semmoisena kuin se oli sanomissa. Kuulkaa siis, Schyvall!"
Sitten kertoi rovasti koko jutun ja kertomuksen aikana kävi Schyvall vaaleaksi istuessaan, pää käden nojassa ja synkästi tuijottaen puhujaan.
"Voi onneton kohtalo!" huudahti hän, kun rovasti oli lopettanut, "mitä on tapahtunut teille, hyvät ihmiset, minun tähteni. Rovastin kertomus on vihlaissut kuin veitsi minun sydäntäni, sillä minun ajattelemattomuuteni on pilannut teidän poikanne puolustuksen. — Mutta pantiinko hän kiinni vaan sentähden, kun ei minusta saatu tietoa?"
"Totta siinä oli muitakin syitä ja seikkoja", vastasi lakimies; "mutta te olitte syytetyn paras puolustus, ja kuu se valheeksi katsottiin, saivat vähäpätöisetkin seikat häntä vastaan kaksinkertaisen arvon".
"Voi kohtaloa kuitenkin! No missä hän on ja milloinka saamme hänet vapaaksi?"
"Kyllä me hänet vapaaksi saamme, mutta aivan pian se ei voi tapahtua. Hän on läänin-vankilassa. Tuomarikaan ei asu täällä, kuulen ma; jos hänelle tänä yönä vielä saan viestin, niin on jo hyvä sekin. Mutta nyt kertokaa tarkoin koko juttu, että saamme perustusta pyyntöömme".