"Markkina-pohmelossa taidatte olla, vai mitä merkinnee tuo teidän tunkeuminen meidän huoneisin", vastasi Lydia ja paiskasi oven kiinni.
Sivelin älläili salissa vähän aikaa, hänen täytyi tunnustaa, että käytöksensä näytti sangen kummalliselta. Sitten hupsahti hän ulos. Porstuassa seisoi Eva, joka kuultuansa jonkun tulleen oli noussut ylös, pukenut päällensä ja kiirehtinyt katsomaan.
Häneltä Sivelin rupesi kysymään. Eva ensimmältä naureli vaan, mutta kovin kauvan hän ei huolinut salata tietojansa, sillä hänellä oli hyvässä muistossa Lydian eiliset torat.
Hän oli ollut valveella puolen yön aikana ja kuullut jonkun ajavan kujalla, mutta pihaan kun ei tullut kukaan luuli hän pettyneensä. Samassa kuitenkin kuului käynti ensin tuvan ovessa sitten sisä-kammarin ovessa, ja niinikään taas pari tuntia myöhempänä. Eva oli kai hiipinyt kuuntelemaan, sillä hän vakuutti aivan varmasti, että Anna se ei ollut, joka siinä kulki, että Anna laisinkaan ei ollut kotona: Anna oli mennyt pois jo aikaisemmin illalla Evan ollessa kylässä ja ennenkuin Lydia palasi, arvattavasti noin kuuden taikka seitsemän tienoissa; hän oli ehkä Hannulassa taikka myös kauppamiehen sisaren tykönä.
Sivelinin kasvot olivat selvenneet. Hän kysyi vielä oliko siis Lydia lähtenyt ja minkätähden hän oli palannut kesken matkaa, ja saatuansa siinä suhteessa tietää mitä Evakin tiesi, kääntyi hän Hannulaan. Sivumennessä hän pistäytyi katsastamaan talliin. Karja-pihalla toimiskeli Heikki; hän oli juuri lykännyt liiteriin Hovilaisen turkulaiset kärryt. Virkku seisoi pilttuussaan ja sen tahmaskaiset karvat sekä kupeilla kuivettunut vaahto todistivat kovasta ajosta.
"Isäntä on tainnut tulla yöllä, vaikk'emme sitä kuulleet", arveli
Heikki, tervehtien Siveliniä.
"Ei", vastasi Sivelin. "Isäntämme makaa kipeänä kaupungissa; mutta herra Kokka on tullut — ja mennyt. Kohta saatte kuulla enemmän".
Ja hän lähti menemään Hannulaan.
Heikki katsoi kummastellen hänen jälkeensä.
"Herra Kokka on tullut ja mennyt", toisti hän itsekseen — "mihin mennyt? Olikohan Evalla joitakin tietoja, hän näytti melkein viekkaalta. — Vai kipeä nyt on isäntä vielä päälle päätteeksi. No paraten teki Martti kun meni matkaansa täältä".