Hannulassa oli taas neuvon-pito. Nivalinkanen oli tutkinut asiapaperit, ja rovasti sekä Schyvall olivat jo varhain lähteneet liikkeelle, tämän tutkimuksen johdosta neuvoittelemaan mitä tänään oli tehtävä. Lakimies päätti varmasti, että Schyvall'in todistus yksinänsä ja aivan ehdotta oli saattava Taavin vapaaksi, vaan arveli mahdolliseksi, että virkateitten tunnettu pitkäveteisyys edentäisi itse vapautuksen hetken melkein tulevaan tiistakiin, jolloin toiset välikäräjät tässä asiassa olivat määrätyt pidettäviksi. Tuiki tarpeellista ei enää ollut keskustelu puolustusta varten Taavin kanssa, melkein voisi Nivalinkanen paremmin palvella häntä, jos vaan täällä toimiskeli päästäksensä todellisen murhaajan jälille; mutta paha oli taaskin, jos ei Taaville niin pian kuin mahdollista annettaisi tietoa hänen asiansa onnellisesta käänteestä — ja sanoi siis Nivalinkanen olevansa valmis lähtemään läänin pääkaupunkiin, vaikka heti, sillä alkutoimet hänen puoleltansa olivat tehdyt jo, ensimmäiset kirjoitukset Schyvallin vannottamisesta ja Taavin vapauttamisesta jo matkalla. Rovasti ja Schyvall yhtyivät sikäli Nivalinkasen mielipiteesen, että koska Nivalinkanen oli niin varma Taavin vapauttamisesta, ei mitenkään käynyt pidättäminen tätä sanomaa vankiudessa vaivautuvalta; tiistakiin, jolloin käräjät tulivat pidettäviksi, oli lyhyt aika heille, vapaille miehille, mutta Taavi-parasta tuntui joka päivä pitkältä kuin vuosi. Mutta koska Nivalinkasen ehkä onnistuisi näinä päivinä vielä pääsemään oikean murhaajan perille, ja hän ehkä voisi täällä paremmin jouduttaa asiat, ne kun enimmäksensä olivat tuomarin vallassa, niin olisi heistä Timo lähinnä lähtemään läänin pääkaupunkiin. Päätettiin siis että Timo mitä pikemmin lähtisi matkalle saattamaan Taaville tuota toivoisaa sanomaa; samalla aikaa tuli Nivalinkasen ja pappien panna kaikki voimansa liikkeelle joutuisaan asiain kulkuun, niin että Taavi vielä tällä viikolla saisi vapautensa jos kohta kotiinkaan ei ehtisi. Timo rupesi heti puuhaamaan lähtöä; hänellä tuskin oli aikaa tervehtiä Siveliniä, joka tuli käymään pikimmältään. Tultuansa tietämään ketkä vieraat herrat olivat, sanoi tämä suuresti iloitsevansa että Taavin asia näin hyvälle tolalle kääntyi. "Mutta samalla käy mieleni pahaksi kun minun nyt täytyy ilmoittaa toinen ikävänlainen asia, toivon kuitenkin että ilo Taavin pelastuksesta katkaisee kären tältä iskulta"; näin jatkoi hän kääntyen Timoon, joka juuri astui sisään taas, matkalaukku kädessä. Ja sitten kertoi hän tuon väärennys-jutun, ilmoittaen samalla että Könnilä ja joku pankki-herra olivat tulossa: heiltä saataisiin vielä tarkempia tietoja.
Timo oli kuin puulla päähän lyöty.
"Minunko nimelläni?" huudahti hän viimein. "Minun nimellä, sanoitte. En kuuna päivänä ole toisen vekseliin enkä takauksiin mennyt — ja te ja Könnilä sekä pankki ovat todellakin luulleet sitä takausta minun kirjoittamakseni, vaikka pitäisihän olla jokseenkin yleisesti tunnettu, ett'en minä mene semmoisiin asioihin".
Timon päivitellessä tuli vielä taloon toinenkin vieras, kauppamies Makkonen, kirkolta. Hän kävi harvoin Hannulassa, ja tänään Timo juuri ei olisi toivonut häntä tänne matkalle-pääsöä viivyttämään.
"Eikös se ole tunnettu asia, ett'en minä milloinkaan mene takauksiin, saatikka sitten määrällisiin vekseli-asioihin, sanokaas Makkonen", vetosi Timo tulijaan.
Tämä tervehti vähän kylmästi seuraa ja vastasi sitten Timolle:
"Eipä se taida niinkään olla tunnettu, ainakin minä olen tullut toiseen luuloon. Jos olette hyvä ja katsotte tätä paperia, niin näette että olen oikeassa".
Hän veti lakkaristaan paperin ja ojenti Timolle. Tämä luki sen sisällön, hekahti tuimaan nauruun ja viskasi paperin pöydälle.
"Rutihullu tuo Kokka. Hän on väärentänyt nimeni toisenkin kerran, tuossa paperissa, katsokaas hyvät herrat! Eiköhän kohta kolmaskin väärennys ilmaudu".
"Väärentänyt sanotte", virkkoi nyt Makkonen. "Ei kyllä se on oikea. Vieraat miehet, jotka siinä alla ovat, ovat milloin hyvään valmiit vannomaan, että te olette takauksen kirjoittaneet".