"Vieraat miehet ovat valehtelijoita ja valapattoja. Paraita se on sinne pistänytkin: Kettusen ja Topian, minun entisen renki-vetelykseni".
"Sepä kaunis poika, tuo herra maisteri Kokka!" sanoi rovasti antaen naapurillensa velkakirjan lukea.
"Samallaisia konnan-koukkuja kuin lukiossa ollessaankin", sanoi
Schyvall matalammalla äänellä rovastille.
"Ja ennen ette ole hiiskuneet sanaakaan tuosta kirjasta. Miksi ette ennen ole ottaneet sitä puheeksi?"
"No, koska herra Kokka sanoi niin olevan teidän tahtonne, ett'ei mitään virkkaa takauksesta. 'Timo pelkää joutuvansa sitten pääsemättömiin takaus-pyynnöistä', niin sanoi tuo Kokka".
"Konna on hän kiireestä kantapäähän", mutisi Timo harmissaan.
"Nyt kuulin tänä aamuna", jatkoi Makkonen, "että Kokka kaupunkimatkallaan on väärentänyt vekselin ja sitten lähtenyt pakoon. Ja koska siis häneltä en taida mitään saada, niin tulin teidän luoksenne, En minä ole niin rikas että 300 markkaa minulta joutaa järveen".
"Vai on jo täällä lähtenyt leviämään tuo väärennys-juttu", virkkoi
Sivelin.
"No, tuulen nopeudella", vastasi Makkonen. "Kyllä kohta on Hovilassa velkojia niinkuin kirjavia kissoja".
Tämä sana näkyi jo toteutuvan. Hovilaan päin antavasta akkunasta nähtiin tulevan kaksi herraa, jotka kärryissä ajoivat, ja joku joukko jalkamiehiä jälessä.