Herrat olivat Könnilä ja pankin asiamies. He tulivat näyttämään vekseliä Timo Tarkkaselle ja saamaan suullista vahvistusta hänen nimikirjoitukseensa. Mutta Timo limitti ja vakuutti, ett'ei se ollut hänen kirjoittamaansa enemmän kuin toinenkaan nimi Makkosen kirjassa. Makkonen taas toisti, että vieraat miehet valallansa vahvistavat viimeksimainitun oikeuden. Ja Sivelin ja Könnilä sanoivat olleensa varmat että vekselinkin nimikirjoitus oli oikea.
"Ja semmoisen hirveän summan annoitte!" ihmetteli Timo.
Pankkiherra kohautti olkapäitään.
"Kun kerran nimet todistettiin oikeiksi, niin mikäs vaara siinä oli.
Onhan teillä ja Könnilällä isot talletukset pankissa".
"Mutta nimet eivät ole oikeat — ainakaan ei minun", intti Timo.
"Antakaas tänne nuo paperit", pyysi Nivalinkanen, ja saatuansa ne, asetteli hän Timon nimet päällekkäin akkunan-ruutua vastaan.
"Toinen on piirretty toisen jälkiin", lausui hän tarkastettuansa ne. "Ei kukaan kahdesti kirjoita nimeänsä niin yksiin viivoihin kuin nämä ovat tehdyt. Mutta voisi myös olla mahdollista että Kokka on saanut käsiinsä jonkun paperin, mihin Timo joskus ilman aikojaan on nimensä kirjoittanut, ja sitten hän on tehnyt siitä tuon Makkosen velkakirjan. Paperi on, näen mä, vanhaa ja paksua, mitä pakettipaperia lieneekään mihin Timo suotta on töhertänyt. Vai olisiko tuo lurjus Kokka niin läpiliipattu, että vartavasten valitsi tuommoista pergamenttia, tehdäksensä tämän keinon vaikeaksi".
Pankkiherra vuorostansa tarkasteli nimikirjoitukset akkunaa vastaan.
"Aah!" huudahti äkkiä rovasti ja löi kämmenellä otsaansa. "Pergamenttia sanoitte äsken. Antakaahan Makkosen kirja tänne!"
Rovasti sai sen, katseli ja käänteli sitä, väliin hymyillen, väliin rypistäen kulmiansa.