"Hiisi Hovilaisia enää auttakoon, hukka heidät perii kuitenkin", sanoi
Ville itseksensä, astuessaan ulos.
Taavi oli syytön! Mutta tuo lääkärin-todistus kuolintavasta, tuo murha-ase, kirves, sulkivat pois vahinko-kuoleman, nyt niinkuin ennenkin. Missä siis murhaaja?
Nivalinkanen, joka suurimmalla tarkkuudella oli seurannut tutkimusta, alkoi nyt puhua. Ryhtyessään tähän asiaan oli hän päättänyt pitää taas yhden noita puolustus-puheita, millä hän tiesi tehdä korpinkin valkoseksi ja saattaa tuomarit kahdelle päälle. Mutta nyt olikin asia jo selvinnyt hänen puolustettavansa hyväksi, eikä hän enää päässyt puheliaisuuttaan levittämään kaikessa sen loistossa. Vaan vähäsen ainakin piti puhua.
"Korkea-arvoinen Kihlakunnan Oikeus!" alkoi hän, "kanssa-ihmisten iloksi ja lainkäytännön kunniaksi on tämä asia kääntynyt sitte kannalle, että nyt seuraisi, ilman enempää tointa minun puoleltani, Taavi Tarkkasen julistaminen syyttömäksi ja puhtaaksi. Kuitenkin pyydän puhua tähän vielä muutaman sanan; pyydän saada ottaa tämän asian toiselta katsanto-kannalta, mikä luultavasti tästäpuoleen on pidettävä oikeana, pyydän myös viitata pariin kohtaan, joista ehkä voipi saada johdatusta löytämään todellisen murhaajan. Joosepin loppu on vielä pimeyden peitossa. Missä murhaaja? kysytte, missä on sitten murhaaja, onko hän ilmaan kadonnut vaiko maahan vajonnut? Ja niinkauvankuin murhaajaa ei ole löydetty, voisi ehkä jonkun asian tuntemattoman päässä pysyä vielä varomista Taavia vastaan, ja sitä en minä suvaitse, en varjoakaan varomisesta.
"Tässä minun puheessani ei suinkaan piile tarkoitus lähteä moittimaan virkamiesten tutkimista, jotka tässä asiassa ovat toimineet niin kuin laki ja virka-uutteruus vaatii. Tahdon vaan huomauttaa siihen, että me toisinaan joudumme semmoiseen pulaan, että näennäisesti painavat todistukset väkisenkin pyytävät viedä päättämyksemme harhaan. Silloin toivomme, että olisi meilläkin jury-oikeus, että voisimme mekin saada päätöksen, minkä perustus on moraalinen vakuutus ylipäänsä, eikä ainoastaan näkyvät todistukset. Tulee enemmän katsoa aikomukseen ja mieleen kuin tekoon, sanoo viidesneljättä tuomarin-ohje, mutta kuitenkin panee meidän lainkäytäntö päävoiman todistuksiin.
"Todistukset tässä asiassa Taavia vastaan näyttivät painavilta — katsoen kaikki yhdessä ja ensimmäisessä sijassa, Taavin luonnetta ja entisyyttä vasta toisessa. Taavi ja Jooseppi vihasivat toinen toistaan; Taaville sattui tilaisuus saada Jooseppi pois tästä maailmasta; kaksi henkeä päättivät nähneensä molemmat yhdessä kalliolla, yksi taas oli kuullut kuolin-huudon, ja kohta jälkeenpäin tavattiinkin Taavi velipuolensa ruumiin vieressä; lääkärin kirja katsoo luultavaksi Joosepin kuolleen murhaajan käden kautta, ja kivikossa löytyikin verinen kirves, ja se oli Taavin. Siinä on todistuksien sarja Taavia vastaan, vankka kyllä, se täytyy myöntää; ja vastapainona vaan näennäisesti epävakainen ja uskomaton puolustus. — Mutta nyt on yhden lenkin irtautuminen saanut koko sarjan hajallensa — ja samalla nostanut Taavin luonteen sen ansaittuun arvoon. Ansaittuun, sanoin — todella! Hiljankin on joka sana hänen puolustuksessaan, mikä näytti niin arvatulta ja horjuvalta — joka sana siinä on tullut täydeksi todeksi. Mutta sama mies, sama luonne hän oli alustakin.
"Viivähtäkäämme hiukkasen tuon todistus-sarjan ensimmäisessä, subjektiivisessa kohdassa. Muut eivät enää meitä liikuta, ne ovat suurimmaksi osaksi erhetyksiin perustuvia ja jääkööt arvoonsa. Siihen vaan tahdon viitata, että Hovilaisesta on tullut ilmi semmoinen mieli ja semmoiset teot, jotka ovat huonoja takeita hänen todistuksellensa.
"Taavi oli vihoissaan velipuoltansa kohtaan, olkoon se myönnetty. Mutta millainen oli tämä 'viha?' Se oli julkinainen, syyhyn perustuva harmi Joosepin kelvottomuudesta, enemmän surkuttelemiseen vivahtava. Taavi voi olla pikavihainen, vaan ei suinkaan sala-vihainen. Hänen vihansa siis ei voinut olla sitä laatuakaan, että se olisi saattanut häntä tuumimaan ja toimeenpanemaan semmoista salamurhaa kuin syyttäjä on pannut hänen syykseen. Ja katsahdus hänen kasvatukseensa ja koko hänen entisyyteensä poistaa kaikki epäluulot sellaisen murhan tekemisestä. Hän on varmaan usein veljellensä anteeksi antanut, ja varmaan hän olisi ollut valmis vieläkin anteeksi antamaan! Ei seitsemän kertaa ainoasti, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. — Pois syytökset! Taavin tekemä murha taikka tappo on mahdoton tapahtua.
"Mutta mitä Taavi ei ajatellut, sitä ajatteli Jooseppi. 'Kuolleista ei muuta kuin hyvää', neuvoo sananlasku. Mutta meidän, lakimiestemme, ei sovi sitä neuvoa noudattaa. Meidän tulee vetää esille ja laskea lain vaa'alle seikkoja niitäkin, mitkä muut ovat unhotuksiin tuominneet. Seuratkaamme Jooseppia! Hänen vihansa oli ankara, kostoa hehkuva, muka poljetuista oikeuksistaan, ja yhä yltyvä viimeisiin aikoihin. Hänen isänsä ja kotiväkensä pelkäsivät häntä, se on tunnettu asia. Pari päivää ennen kuolemataan oli hän kauvan puhellut Olli Hovilaisen kanssa ja minä varon, että vihansa vaan sai kiihdykettä siitä puhelemisesta — tulen tähän tuonnempana vielä. Jooseppi luultavasti näki Taavin menevän rantaan päin, ja paha päätös nousi hänen hurjaan päähänsä. Te olette vaihtaneet veljeksien osat, herra syyttäjä! Jooseppi meni Taavin jälkeen, ei Taavi Joosepin; Jooseppi päätti murhata, ei Taavi. Jooseppi sieppasi kirveen seinältä, Taavin kirveen, ja meni matkalle, mikä tuli hänen viimmeiseksi matkaksensa tässä maailmassa.
"Nyt tahdon tarkkauttaa kolmeen seikkaan, jotka ovat tärkeämmät kuin luulisi. Minä mainitsin että Jooseppi pari päivää ennen kuolemataan puheli Hovilaisen kanssa. Torpan-poika Niko Jumppanen joka kaivoi ojaa aidan toisella puolella, näki heidät ja lähestyessään kuulikin lopun puhelusta. Jooseppi pyysi Hovilaiselta rahaa lainaksi, vaan ei saanut mitään. Tunnettu on, että Jooseppi menetti viinaan kaikki rahat mitkä sai, ja arvattava on siis että viina-varansa oli lopussa, josta hänen koston-himoonsa yhtyi vielä viinan-himo noina päivinä. — Toinen seikka on nuo särkyneen pullon kappaleet kalliolla, joista Taavi puhui ja jotka siinä löydettiinkin ja kolmas se, että Schyvall viimmeisen tähän kylään kuuluvan mökin edustalla näki miehen ja vaimon.