"Sai kaiketi irtainta. Hän on naimisissa toisessa pitäjässä — mikä se nyt onkaan — no yhdentekevä! — Riston minä tunsin hyvin. Hän oli terävä ja muuten komea mies, ja talonemännät touhuilivat saada hänet vävyksensä. — Mutta ties sen mikä Riston päähän pisti, hän möi talonsa halpaan hintaan ja lähti Ameriikkaan. Ylä-Hannulainen ei uskaltanut ruveta pitämään kahta taloa, ja niin tuli Ala-Hannula meidän isännälle eli patruunalle. Alussa kävi asiat jokseenkin hyvin. Tuli sitten tuo armas tukki-aika. Metsä myytiin ja rahoja oli kuin roskaa. Mutta arvaappas, Vimpelin Heikki, mihin ne rahat ovat joutuneet; ei niistä viljelykset ainakaan ole hyötyneet. Markkinoilla ja herrain seuroissa ne menetettiin, ja kun olivat menneet, niin täytyihän tuota herramaista elämää jatkaa sittenkin. Selvähän se, ett'ei talonpoikais-talo semmoista voi kannattaa. Nimi muutettiin Hovilaksi, mutta ei tämä hovin näköiseksi suinkaan ole muuttunut. Ja naapuriaan on isäntä kovin karsastellut. Koettipa riidellä itselleen ison palstan naapuritalon maita, minkä väitti olleen Riston viljelyksen alla. Siitä kesti käräjän-käyntiä monta vuotta. Hannulan Timo voitti, ja sitte ollaan vihamiehiä vielä nytkin. Huonontunut —"
"Mitäs Martti niin pitkästi pakinoitsee?" keskeytti ääni, ja Jumppalan torpan poika tuli viidakosta esiin.
"Ilman vaan entisistä ajoista puhuin Heikille", vastasi Martti ja jätti kertomuksensa silleen.
"Niitä se Martti aina märehtii," sanoi Jumppalan poika naurahtaen." Onko teillä kortit mukana, että saan voittaa teiltä takasin nuo rahapennit, mitkä illalla tappasin?"
"On kortit ja on vielä muutakin", sanoi Heikki, ripustaen takkinsa aidan seipääsen ja osottaen lakkarista näkyvään pullon-kaulaan.
"Onhan meillä tässä jouto-aikaa siksi kun poika tulee hevosten kanssa," sanoi Martti. "Mutta missä sinun on hevosesi, Jumppanen?"
"Ei joutanut kotoa tänään, niin tulin jalka-torpparina."
"No en minä välitä, kosk'ei isäntäkään. Jos muut torpparit tulevat, niin alkakoot he työn. Olen minäkin tässä talossa työtä tehnyt ja teen edeskinpäin, mutta kuka sitä rupeaa reutomaan ruumistansa pilalle toisen työssä, kun ei edes saa palkkaansa oikealla ajalla."
"Martti puolustelee. Emmehän me sinun ahkeruuttasi epäile," nauroivat toiset.
Näin puhellen istuutuivat miehet penkereelle ia Heikki veti kortit esille. Ja tällä tavoin Hovilan talossa lähdettiin kantamaan päivän kuormaa ja hellettä.