"Siinä sanoitte ihan oikein".
"Niin, ja niin aattelenkin", vakuutti Hovilainen.
"Niin aattelen minäkin", vastasi Hannula. "Mutta juuri sentähden katson parhaaksi, että se tyttö, minkä Taavi vaimoksensa valitsee, on yksinkertainen talonpoikaistyttö, tottunut käymään käsin vaikka mihin talouden toimeen, jopa raaempaankin. Ja sellainen tyttö ei taida olla teidän Lydia".
"No ei, Jumalan kiitos", puhkesi Hovila sanomaan, "ei hän haise navetalta eikä saastuta mitä likelle tulee. — Mutta kyllä teidän, veikkonen", jatkoi hän, hilliten vihansa kuohua, "täytyy heittää pois nuo peräti vanhanaikuiset mielipiteet; johan nyt kansa muualla sivistyy sivistymistään, miks'ei sitten teillä".
"Jos sivistys on siinä että työ heitetään pois, niin en minä semmoisesta sivistyksestä anna penniäkään", vastasi Hannula tyynesti.
"Mutta mitäs, jos saan luvan kysyä", virkkoi Hovila, mitellen Hannulan isäntää halveksivilla silmillä, "mitäs piioilla ja palkollisilla tehdään, jos isäntäväen tulee ryhtyä joka ryöttään?"
"Missä toimelias talonväki, ja tyttäriä talossa, siinä sujuvat työt ilman piioitta — missä taas isäntäväki on laiska, siinä ei ole kunnossa talous vaikka olisi piikoja tusina", vastasi Hannula.
"Mitäs tässä joutavia väitämme!" ärähti Hovila. "pitäkäät viisautenne, en minä sitä teiltä kadehti. Sen vaan tahtoisin tietää: onko se teidän täysi tuumanne että olla vastaan sitä, vaikka itse sanon, kunniallista ehdotusta, minkä teille tein; voisitteko todellakin tuottaa meille häpeää ja pilkkaa tyhjäksi tekemällä naimiskaupan, josta ympäri pitäjätä puhutaan niinkuin aivan valmiista?"
"Vaikka suututtekin, täytyy minun myöntää että täyttä totta tässä olen puhunut", vastasi Hannula. "Mitä tuohon häpeään ja pilkkaan tulee, mitä pelkäätte, niin ei meidän siihen syytä ole, että ihmiset tekevät valmista asiasta, joka minun tieteni ei ole ollut alussakaan ja, kuten toivon, jääkin alkamatta".
"No, no, mies", kiukkuili Hovilainen. "Kumminkin kääntyy häpeä teille itsellenne; saarnatkaa vaan viisauttanne ympäri pitäjää, niin saavat ihmiset nauraa. Mitäs minä tulinkaan teitä pidättämään lantatunkiolta, jossa teidän on oikea paikkanne. Taavi on täysi mies puolestansa ja toista mieltä tässä asiassa kuin arvokas isänsä. Nähdäänhän!"