"Emmehän me tahallamme ole häntä suututtaneet", vastasi isäntä, "hän vaan suuttuu, kun ei kaikki käänny hänen nenänsä mukaan. Hänen ylpeytensä ei suvaitse, että köyhä orpo Anna menee naimiseen, ja oma tytär joutuu kyöpeliin".
Ja Hannulainen naurahti.
"Voipihan Lydia vielä saada senkin seitsemän sulhasta, antaisihan Annan rauhassa mennä Taaville", sanoi emäntä.
"Ei ne niinkään huoli Lydiasta", arveli isäntä, "hän kun ei tahdo olla talonpoikainen eikä taas ole mamselikaan".
"En minä Annasta luovu, se on vissi, vaikka olisi kymmenen Hovilaista vastaan", vakuutti Taavi.
"Hm!" virkkoi hänen isänsä. "Kävi miten kävi, syyttömät me olemme Hovilaisen vihaan. Kostoa sanot pelkääväsi, Lotta; mitäs hän voisi meille tehdä!"
"Häijy ihminen voipi paljon pahaa matkaansaattaa", vastasi Lotta, päätänsä nyykytellen. "Maailmassa on pahalla laveampi valta kuin hyvällä".
"Luottakaamme Jumalaan, ja pitäkäämme Häntä silmäimme edessä niin myötä- kuin vastoinkäymisessä, niin sanoi rovasti äsken. Mutta nyt työhön, tässä on kyllin kauvan turhaan viivytty".
Ja Hannulan isäntä ripusti paremman nuttunsa naulaan, heitti työnutun hartioillensa ja meni Taavin kanssa työhön.
* * * * *