"Minä tapan ne", kiljasi Jooseppi, purren hammasta.
"Kyllähän sinussa siihen miestä olisi, löperö", sanoi Hovila, nauraen pilkallisesti.
"Nähdäänhän!" vastasi Jooseppi, Hovilaista matkien.
"Lainatkaa minulle rahaa", sanoi hän sitten äkkiä.
"Rahaa? Minäkö?" vastasi Hovila. "Ei minulla ole rahaa, pyydä isältäsi".
"Kyllä minä takasin maksan", vakuutti Jooseppi.
"Kyllähän minä sen tiedän", vastasi Hovila hymyilIen pilkallisesti; "jos minulla olisi, niin antaisin, koska ei oma isäsi suo sinulle penniäkään rikkauksistaan. Tarvitseisit kyllä, Jooseppi-parka, vähän kurkun kostuketta suruissasi".
Hovilainen kääntyi hänestä ja jatkoi matkaansa.
Jooseppi seistä tollotti vähän aikaa yhdessä kohdin ja sitten vintturoitsi tiehensä.