"Hm! Kyllähän kaikki minusta köyhästä huolisi, — ja minä heistä", virkkoi Anna nirppasesti.
"Tiedänpä minä että kauppamies Sivelin on sinuun rakastunut", sanoi
Taavi ja katseli tarkasti Annaan.
Anna käänsi kasvonsa pois ja nauroi.
"Jaa, naura sinä", sanoi Taavi synkistyen.
"Sivelin on niin korea ja säädyllinen mies", sanoi Anna naurusuin ja katseli Taavia viekkailla silmillä.
"No mene sitten Sivelinille, koska niin näyt häntä rakastavan", virkahti Taavi kiukkuisesti. "Semmoiset ovat tytöt. Luota niihin".
Anna vaan nauroi.
"Nauraa pitää sinulle, Taavi, kun olet tuommoinen narri. Semmoisia olette te pojat, niin itsekkäitä, että jota te kerran sanotte rakastavanne, hän ei muka saisi kertaakaan enään katsahtaa toiseen mieheen. Kuinka monta kertaa oletkaan kuullut sen, että sinua minä rakastan aina hautaan asti, ja kuitenkin epäilet".
"Mitäs sitten narraat minua epäilemään, Anna — armas, ainoinen tyttöseni".
Hän taas likisti Annaa rintaansa vasten.