"Te taidatte vainenkin vihata Hannulaisia", sanoi nimismies äkkiä kääntyen Hovilaiseen, joka vihaa hehkuvilla silmillä katseli Taavia ja Timoa eikä ehtinyt muuttaa muotoansa, ennenkuin nimismies siitä oli lukenut hänen tunteensa.
"Ei suinkaan, ei mitenkään!" vakuutti Hovilainen. "Päinvastoin oli meidän välimme käydä aivan läheiseksi, josta kuitenkin Jumala ajoissa varjeli —"
Timo ja Taavi hymyilivät pilkallisesti, huolimatta kuitenkaan vastata.
"Te olette kuulleet Taavi Hannulan selityksen", sanoi nimismies; "vieläkö nyt pysytte luulossanne?"
"Vielä, jopa vahvemminkin", vakuutti Hovilainen. "Taavin selitys oli alusta pitäen jotenkin epäselvä ja ristiriitainen, kuten herra nimismies ja tässä läsnä olevat lautamiehet niinkuin minäkin olen huomannut. Tuo herra josta hän sitten kertoi, on hänen oma keksimänsä. Joosepin kanssa hän kulki rantakalliolla, näkihän sen Ville Savolainenkin".
"Ville Savolainen! Tunsitko Joosepiksi sen miehen, minkä illalla näitte
Taavi Hannulan kanssa kulkevan kalliolla?" kysyi Varmanen.
"Jooseppi se oli, vaikka vannoisin", vastasi Ville.
"Ei sinun valaasi täällä vaadita", sanoi nimismies; "ja tokko sinä tuntenetkaan riittävästi valan arvoa".
"Eiköhän, syksyllä hän alkaa rippikouluansa", ilmoitti Hovilainen.
"No Ville, minkälainen lakki oli sillä miehellä, jota sinä arvelet
Joosepiksi?" kysyi nimismies.