"Aivan yhdenlainen kuin Joosepin jokapäiväinen lakki", vastasi Ville.
"Samasta kankaasta niin ja kuosista — silläpä hyvät silmät on, kyllähän siin' on luotettava todistaja!" virkkoi Timo Hannula pilkallisesti.
"No mitä Taavi arvelee", sanoi nimismies; "oliko semmoinen lakki herralla, vai hattuko hänellä olikin?"
"Lakki, mutta ei se semmoinen ollut kuin Joosepin".
Saapuvilla olevilta uteliailta kuulijoilta kysyttiin nyt, tiesivätkö he tästä asiasta mitään, mutta ei ollut kukaan kuullut eikä nähnyt ei mitään.
Tunnettu on talonpoikain vastenmielisyys todistamaan toisiansa vastaan, he aina pelkäävät kostoa. Ja tämä rikos-asia oli vielä niin kireä, ett'ei siihen kukaan pakotta ryhtynyt enempää syyttämään kuin puolustamaankaan.
Mentiin nyt Rossin-haudalle, jatkamaan tutkimusta itse tapaturman taikka murhan näyttämöllä.
Heti havaittiin siellä, että polku oli runsaasti viisikolmatta askelta jyrkkäyksen reunalta, ja että paikka oli pikemmin viettävä maalle kuin järvelle päin. Polulla kulkija ei siis olisi voinut pudota eikä vieriä syvyyteen ilman toisen ahdistamatta.
Lasi-kappaleita särkyneestä pullosta löydettiin, ja joku joukossa arveli Joosepin käyttäneen pulloansa puolustusaseeksi.
Sitten kompuroittiin alas samaa tietä, jota Taavi sanoi illalla kulkeneensa. Moni joukosta jäi jälkeen taikka kääntyi takaisin. Hovilaisen jalka liukahti kostealla kivellä, patroona putosi järveen ja olisi uponnut, ellei toinen lautamiehistä olisi kaapannut häntä takin kauluksesta kiinni. Mutta ei mitkään vastukset voineet pidättää häntä tässä hänen mieltänsä kiinnittävässä tutkimuksessa.