"Ahaa! Siinä taitaa olla se terävä ase mikä teki haavan Joosepin takaraivoon. Nähdäänhän!"
Poika toi kirveen esille, se tarkasteltiin: varressa oli niinkuin veren jälkiä, mutta raudassa ei eroitettu mitään, vaikka kuinka käänneltiin.
"Taavin kirves", virkkoi joku, ja niinpä näkyi olevan, sillä varressa oli puukolla piirretty T.
"Tunnetteko tätä?" kysyi nimismies ojentaen kirveen Taaville.
Taavin samaten kuin useimpien läsnäolijoinkin kasvot olivat hämmästyneen näköiset. Hovilainen vaan oli hyvillään.
"Kyllä se on minun — mitenkä lie tänne joutunut", vastasi Taavi.
"Te sanoitte äsken, ett'ei teillä eikä Joosepilla ollut asetta eilen illalla, ja nyt kuitenkin löytyi täältä teidän kirveenne. Saa nähdä, pitääkö muu puheenne paremmin paikkansa", sanoi nimismies nyt aivan ankarasti, ja läksi lautamiesten kanssa kapuamaan kalliolle takaisin.
Muut seurasivat jälestä.
Ylähällä puheli nimismies vähän aikaa syrjässä lautamiesten kanssa, ja lähetti toisen kutsumaan Sota-Mattia kuultavaksi. Sitten palattiin Hannulaan, nimismies vielä antoi käskyjä ruumiin säilyttämisestä leikkausta varten, ja erosi sitten seurasta.