"Tämä elämä, joka vuosi vuodelta vaan on käynyt tyyriimmäksi, on vienyt rahakullat hiiteen, sen helposti arvannet. Mutta ei siinä kyllä että liikevarat ovat kaikki, talossa on intenkki ja vähempiäkin velkoja vielä on korvia myöten. Kun kerran velkaan menee, näet, niin kyllä se kasvaa kuin pyörivä lumipallo. Ystäviä ja tuttavia olen jo liiaksi kiusannut, pastorinkin on täytynyt avata kukkaronsa. Hannulan Timo on ainoa —"
"Ja häneltä luulet mitä saavasi," virkahti vaimo lyhyellä pilkka-naurulla, "tuolta ahneelta; ja unhotatko teidän käräjöimisiänne?"
"Älä keskeytä! Johan niitä saa unhottaakin. Hannula, sanon minä, on ainoa, joka voi auttaa ja joka myös auttaakin, kun annat minun vaan toimia. Ukko on suuri sala-rikas ja on varovaisuudellaan yhä kartuttanut varojaan. Nähdäänhän!"
"Hohoh! kun et pettyisi," sanoi vaimo; "kyllähän nuo rikkailta näyttävät!"
"Älähän keskeytä. Miina! Kyllä minä tiedän. Ja tässä kun olen aatellut ja harmistunut, että Anna vie voiton Lydialta, niin johtui päähäni, että asiat voivat muuttua, kun vaan lähtee niitä muuttamaan. Näet sen, Taavi Hannula on viimeisinä aikoina käynyt täällä jokseenkin ahkeraan, eikös niin?"
"En minä hänen käyntiään ole lukenut."
"No, hänen käyntinsä ovat kyllä voineet Annaa tarkoittaa, mutta ovathan ne yhtähyvin voineet tarkoittaa Lydiaakin. Meissä se on tehdä päätös, ja ett'ei se Annan puoleen käänny, sen takaan. Annan isä koetti kanssata ja tuhota minua kaikella tavoin, ja kiitokseksi tuosta hellästä sukumielisyydestä nyt nostaisin hänen tyttärensä kunnioihin oman tyttäreni vahingoksi."
"Sepä nyt suuri kunnia olisi, päästä Taavi Hannulan vaimoksi!" virkahti
Miina pilkallisesti puhaltaen.
"No vaikk'ei niin suurikaan! Mutta häpeällistä se taas olisi meille, että tuo köyhä kasvatti vie naapuritalon pojan Lydian nenän edestä — älä sinä keskeytä — ja Lydia jää vanhaksi piiaksi. Ja olisko meillä minkäänlaista tulevaa hyötyä Annan ja Taavin naimisesta. Anna on niin kaukaista sukua meille, ett'ei hänen miehensä huolisi vaikka menisin minä kuperkeikkaa kymmenen kertaa, varsinkin kun Anna pääsee meitä kiittelemään hänen edessänsä. Vielä lisäksi, Annan palvelus, joka on meille hyvä apu näin ahtaina aikoina, menisi meiltä ilman minkäänlaista korvausta. Ainoa keino olisi panna joku vähänläntä laina suostumuksen ehdoksi, mutta senkin hän voisi kieltää ja minun täytyisi suostua sittenkin; ja kun semmoinen kaupitteleminen tulisi ihmisten tietoon, näyttäisi se sangen rumalta. — Mutta nyt Taavin käynnit käännämme Lydian eduksi, Lydia ei ole ihan nuori enää ja mistäpä hän paremman sulhasen saa kuin talosta pojan, jättäkäämme siis vanhat vihat, olkaamme tänä iltana helkkarin kohteliaita Hannulaisille, jos he tulevat; huomenna menen minä sinne, naimiskauppa Lydialle pannaan alkuun; ja jos ei siitä uusi rahan-lähde synny, niin sepä ihme".
Ja Hovilainen hieroi käsiänsä ja oli hyvillään.