"Entä jos ei Taavi käänny sinun tuumiisi", muistutti Miina, "koska hän, kuten sanoit muittenkin tekevän, pitää Annaa parempana. Jos sinun sitten täytyy suostua —"
"Älä puhu joutavia. Leperrellä voi kenen kanssa hyvänsä, mutta kun avioliitto on kysymyksessä, niin oikia mies aina katsoo tytön varallisuuteen. Sitä mieltä sinäkin olet, vaikka väität kiusalla. Ja mahdotontahan se olisi, että voisivat Hannulassa kieltäytyä kunniasta saada pitäjän etevimmän talon tyttären. Taavi ei ole uskaltanut kosia Lydiaa, siinäpä se vaan on. Nähd —"
"Vast'ikään sanoit, että varallisuutesi on hiidessä", niskoitteli
Miina.
"Ja luuletko että sitä olen huutanut joka miehen korviin. Minun tilaani ei tiedä kuin juuri joku kaupungin herroista, eikä nekään likimainkaan tarkallensa. Voipihan lainata sieltä täältä, eihän rikkaimmillakaan rahat aina ole käsillä".
"Oli miten oli, en minä puolestani hyväksy sinun tuumiasi", sanoi nyt
Miina, "ja Lydian luulen vielä vähemmin niitä hyväksyvän. Minulla on
Lydialle toinen avioliitto toivossa, josta meillä on paljon enemmän
etua ja kunniaa. Maisteri Vöörper on rakastunut Lydiaan, ja —"
"Vielä mitä!" katkasi Hovilainen. "pidänhän minäkin maisteria suuressa arvossa, mutta ensiksikin hän ei ottaisi Lydiaa ja siksi toiseksi hän ei ole rikas, ja minulle on pikainen apu tarpeen".
"Olisit ollut paremmin eteesi katsova", vastasi vaimo.
"Vai sitä nuottia nyt alat veisata!" isäntä rypisti kulmiansa ja koroitti äänensä: "Kukas on enemmän kuluttanut tässä talossa. Kuka on nostanut kauppapuotien rätingit mahdottomiin. Kuka on aina yllyttänyt ylellisyyteen. Kuka —"
"Kuka on kaiken maailman markkinoilla kuleksinut, kuka on rahojaan pelissä hukannut, kuka on antanut herrain peijata itseänsä, kuka on —"
"Suori tiehesi täältä!" ärjäsi isäntä, — samassa aukeni ovi ja sisälle astuivat jo mainittu maisteri ynnä Hovilan poika Antti.