"Tiedustelu sanomalehtien kautta", sanoi Kokka.
"Jaa, olen minäkin sinne päin jo ajatellut — olisikohan tuosta apua?" arveli Hannula.
"Kaiketi", vastasi Kokka. "Kyllä minä sen asian toimeen panen, jos tahdotte ja kustannukset suoritatte".
"No voisi koettaa, koska maisteri on niin hyvä ja tahtoo auttaa minua yksinkertaista talonpoikaa. Jos olisi siitä apua, niin olen teille sangen kiitollinen".
"Ei kiittämistä, minä täytän vaan velvollisuuteni lähimmäistä kohtaan.
Kyllä tekin auttaisitte minua missä voisitte".
"Pitäähän lähimmäistä auttaa — hm — missä voi, ja kun oikea tarve vaatii", sanoi Hannula varoen, ja hänen kiitollisuutensa näytti hiukan jäähtyneen.
"Semmoiseen tilaan minä ehkä kohtakin joudun — että kova tarve vaatii", alkoi nyt Kokka. "Näinä päivinä lankeaa eräs vähäinen laina maksettavakseni, ja minä olen aina sangen tarkka suorittamaan semmoisia asioita. Nyt kuitenkin puuttuu vielä vähän tuohon summaan — noin pari sataa markkaa — ja minä toivon ett'ette ole vastaan kun nyt pyydän teitä piirtämään takaussitoumuksenne tähän vähäiseen lappuun".
Kokka veti velkakirjan esille.
Timo Tarkkasen kasvot kävivät tavallista tylymmiksi.
"Ei, hyvä herra, takaukseen en ole ikinä mennyt, enkä mene vastakaan. Takaukset tuottavat turmion. Jos olisi minulla enemmän rahaa kotona, niin auttaisin teitä, mutta nyt en voi sitäkään tehdä, näinä aikoina kuu ei mene mitkään maan-tuotteet kaupaksi".