Nyt oli Kokan vuoro tylystyä; hän katsoi kuitenkin parhaaksi näyttäytyä tyyneltä.
"No ehkä soveltuu paremmin tuonnempana", sanoi hän.
"Ehkä", toisti Timo vaan. "Älkää pahaksi panko —"
"En suinkaan, en suinkaan! Ja kyllä minä tuon ilmoituksen toimitan Viralliseen lehteen — olkaa huoleti vaan, mutta pari kymmentä markkaa se ainakin tulee maksamaan".
"Entä teidän vaivanne?" kysyi Timo arvellen.
"Ei mitään, ei mitään, ystävän työtä tämä on vaan", vakuutti Kokka.
Timo toi kolmekymmentä markkaa, ja Kokka heitti hyvästi. — — —
"Saituri", sanoi Kokka itseksensä, kääntyen Hovilaan. "Ei hän mene takaukseen eikä hänellä ole rahaa; ja sillä luulee päässeensä, viisas. Nähdäänhän! niinkuin Hovilainen sanoo. Mutta kyllä taidat saada odottaa tuota ilmoitusta. Tiedänhän minä paremmin vielä kuin muut että Taavin viisaasta päästä tuo herra on kotoisin, ei muualta. Miettiköön nyt itse, mistä hänet löytäisi. Kyllä Anna taipuu jo sillä aikaa, kun ei sulhasta päästetä putkasta".
Hän vihelteli iloisesti ja heilutti keppiään.
* * * * *