Ja millä mielellä Hovilassa oltiin tuon tapauksen jälkeen?
"Semmoinen mies vävyksi kunnialliseen perheesen, ihan hirvittää kun sitä aattelee!" sanoi Miina. "En voi kiittää Jumalaa niin kuin pitäisi siitä, että hän on antanut minulle niin paljon älyä, että vähän näöstäkin tiedän minkälaatuinen mies on. Luota minuun, Lydia, semmoisissa asioissa aina. Taavi Hannula on ollut minusta vastenmielinen, vaikka kuinkakin muut ovat häntä kiitelleet. Voi kuitenkin, murhamies vävyksi!"
"Eihän teidän tarvitse sitä ajatella — ja eihän se vielä ole varma, että hän on murhamies", vastasi Lydia.
"Eikä se tulekaan. Kyllä hän on syytön, niin minä ainakin arvelen", sanoi Antti.
"Niin syytön, ett'ei hän semmoista hirmutyötä milloinkaan olisi voinut edes ajatellakaan", lisäsi Anna, luoden kiitollisen silmäyksen Anttiin.
"Ole vaiti, sinä, ei sinun mieltäsi tässä kysytä", tiuskasi Miina
Annalle. "Mutta sinulle semmoinen mies olisi omansa".
"Semmoinen mies kuin Taavi Hannula on parhaallekin tytölle hyvä", uskalsi Anna vastata.
"Lähde lievittämään hänen vankeuttansa ja ota osaksesi puolet hänen rikoksestaan, niin päästään sinustakin", pilkkasi Miina.
"No, no, älkäähän taas", koetti Antti välitellä.
Anna meni ulos, kyyneleet silmissä.