Joku aika takaperin olisi Lydia tästä kirjeestä suuresti ilostunut, ja arvelematta antanut myönnytyksensä, sillä tässä oli avioliitto tarjona, jota yksikään talontytär pitäjässä ei olisi voinut halveksia. Mutta siitä asti kun Lydia oli tullut tunteman Föhrbergin, sittemmin Kokan, eli hänessä toivo nousta oikeaksi rouvaksi herras-säätyyn, ja se oli syynä mintähden mielensä pysyi melkein penseänä, luettuansa kirjeen. Pitihän tuota kirjettä toki näyttää äidille, ennenkuin rukkaset annettiin. Miina tuli siis tietämään asiasta. Miina oli alusta pitäen, kuten tunnettu, ollut yhtä mieltä tyttärensä kanssa; mutta sittemmin, kun päivät pakenivat ja unikot vierivät ilman mitään maisterin kosimista, alkoi hän jo epäillä tuon loistavan tulevaisuuden toteutumista. Niinkuin huolikkaan äidin tulee, kehoitti hän siis nyt Lydian antamaan myöntävän vastauksen näinkin arvoisalle miehelle, ja kuta pikemmin sitä parempi. Lydia puolestaan tahtoi tarkkaan miettiä asiata sekä sitten joskus vastata suullisesti, eikä kirjallisesti.
"Eihän hänen kirjoitustansa vielä oikein ymmärräkään. Mitä se merkitsee, että hän nykyisin on tullut siihen mieleen, ett'ei hänen pitäisi enää viipyä — että minä ymmärrän hänen tarkoituksensa j.n.e."
"Hän kadehtii maisteria, etkö sitä ymmärrä, höpsä", sanoi Miina. "Mitä siinä on aprikoimista, jos et ajoissa ota niin jäät vielä vanhaksi piiaksi. — Mitähän Olli tähän sanoo?"
"Ei tarvitse isälle sanoa". —
Mutta Miina oli jo ennättänyt huutaa ovesta miehelleen, joka istui tuvassa:
"Ukko, tulehan tänne uutista kuulemaan!"
"Akkain juoruja!" urahti ukko, mutta ukko oli jokseenkin utelias ja nousi ylös. "No nähdäänhän!"
"Mitäs siihen sanot, Olli", sanoi Miina niinpiankuin miehensä oli ovesta astunut, "kun Sivelin on kosinut Lydiaa?"
"Mitäs minä siihen sanoisin," vastasi Olli, teeskennellen välinpitämättömäksi; "minulla on Lydian naimiskaupoista ollut harmia kyllä, en niihin hopussa nenääni pistä", ja samalla luki hän halullisesti kirjeen, minkä Miina hänelle oli antanut.
"Mitä vaan itse sanot, Miina", jatkoi hän sitten. "Maisteri Kokanhan sinä olit vävyksesi valinnut".