"Niin kyllä, ja ottaisin hänet siksi vieläkin, kun vaan saisin", oli vastaus.
"Eihän sitä vielä tiedä vaikka saisittekin", virkkoi Lydia hymyillen.
"Älä puhu joutavia", sanoi isä äreästi. "Kerrankos minä olen sitä teille saarnannut, ett'ei maisteria pidä odottaa, ei ollenkaan. — Mutta, niinkuin sanoin, minä en huoli tähän puuttua. Ota Sivelin, jollet pidä parempana jäädä vanhaksi piiaksi".
Ja ukko meni takasin tupaan istumaan.
Seuraavana päivänä kysyi Hovilainen noin vaan sivumennen Miinalta:
"No onko Lydia päättänyt?"
"Vielä mitä, aina hän vaan arveluissaan huojuu", vastasi Miina. "Sinun olisi pitänyt olla luja eikä noin leväperäinen. Nyt voi tapahtua, ett'ei tule mitään tästäkään naimisesta, joka on jokseenkin aivan toisellainen kuin se, mitä sinä puuhasit".
"Nähdäänhän!" virkkoi Hovilainen malttavaisesti. Itseksensä oli hän päättänyt.
Iltapuolella valjastettiin "Virkku". Isäntä lähti kirkolle, kuten sanoi. Päätarkoituksena kuitenkin oli käydä Sivelinissä.
Kun Hovilainen astui kauppapuotiin, oli Sivelin itse siellä. Hän pyysi kohteliaasti isäntää astumaan kamariin.