"Millainen oli taivas, kun kallion kohdalle tulitte?" kysäsi tuomari umpimähkään.
"Pilvessä —" alkoi Hovilainen.
"Selkeä se oli jotakuinkin silloin vielä", sanoi samalla Sopo.
"Pilvessä paikoin, minun piti sanoa", jatkoi Hovilainen; "jotakuinkin selkeä, mutta pilvessä paikoin; oikein, sitä minäkin".
Taas lensi pilkka-nauru Tybomin kasvoille.
"Mitä te, syytetty, sanotte Sofia Horosen todistuksen johdosta?" kysyi
Tybom Taavilta.
"Minä en nähnyt Horosen leskeä järvellä", vastasi Taavi; "hän oli kulkenut aikasemmin kuin minä tulin tuon herran kanssa kalliolle, ja Hovilainen saapui sinne vielä paljon myöhemmin. Kun minä tulin kotiin, niin oli puolen yön aika, ja kuinkas kauvan minä tuon kuolleen ruumiin tykönä olin".
"Horosen leski oli kallion kohdalla vähää ennen kuin minä ja Ville, se on selvä, vaikk'emme —"
"Kyllähän te olette sen selväksi saaneet", keskeytti Tybom pilkallisesti.
"Vaikk'emme —" yritti Hovilainen jatkaa.