"Tässä on niin huono siivo, että häpeän silmät päästä", virkahti emäntä. "Eikö maisteri olisi hyvä ja astuisi vieraskamariin. Kahvi on tuossa paikassa valmis".
"Aivan miten tahdotte", vastasi maisteri hymy-suin, ja niin menivät nuoret miehet salin kautta vieras-kamariin, jonne myös Lydia lähetettiin seuraksi. Täällä oli todella sangen siisti. Laattia kiilsi puhtaudesta. Pitsatuilla huonekaluilla ei ollut tomun hiukkaakaan. Poistetut olivat vanhat vaatteet, ihmiset sukat ja kaulavyöt, jotka jokapäiväisissä oloissa saavat olla rauhassa virkattujen pöytätuukkien vieressä. Geraaniotkin ja palsamiinit akkunalla näyttivät arvossa pitävän siisteyttä ympärillään, sillä ne rehettivät tänään kahta vertaa kauniimpina.
"Neiti Lydia on tänä iltana taas saattava nuorukaisten sydämet sukkelammin sykkimään", sanoi Föhrberg kohteliaasti.
"Niin vainen", naurahti Lydia. "Maisteri tekee narria minusta".
"Suoran totuuden sanon, sen vakuutan", vastasi Föhrberg. "Hyvä että edes toisinaan saatte tilaisuutta huvitella seuroissa; oikeittain olisi teidänmoinen tyttö paikallansa suuren maailman seuroissa, baaleissa ja teaattereissa".
Lydia loi silmänsä alas, suloisesti hymyillen.
Emäntä tuli sisään.
"Tules, Antti, kaatamaan juomatavaroita karahviineihin", sanoi hän. "Me aijomme tarjota useampaa lajia: herroille tietysti konjakkia ja punssia, serryä sitten kaikille ja muskottia naisille", selvitti hän kerskaillen.
"Muskottia naisille", virkkoi Föhrberg kummeksien.
"Niin, eiköhän se sovellu? kysyi emäntä.