Hän astuskeli sakastipöydän ympäri, kosketellen silmälasiensa koteloa, virsikirjaa, saarnavihkoa, lakritsirasiaa, hajupulloa ja nenäliinaa, kunnes Tiina viimein auttoi häntä saamaan ne kaikki kokoon.
Kuin he pääsivät kotiin, oli siellä kirje rouvalle.
"Lontoosta!" huusi pastori tuodessaan sitä työhuoneestaan. "Lontoosta!" Hän oli jo saanut kauhtanan pois yltänsä, mutta papinkaulus oli vielä jäänyt kaulaan, kuin hän riensi huoneiden läpi huutamaan Tiinaa.
Viimein hän löytyi ja hänen maltiton miehensä pakotti hänet heti istumaan tuolille ja avaamaan kirjeen, jonka pastorikin sitte yht'aikaa luki hänen olkansa päällitse.
"Keitä se on?"
Tiina katsoi allekirjoitusta.
"Kaarle Brunilta."
"Keltä?"
"Voudin Kaarlelta!"
* * * * *