Työ vei paljon aikaa. Kello viisi seisoi patsas viimeinkin kuin kiinni naulattuna kaikessa komeudessaan.

Perämiehet ja muut merimiehet katselivat riemuitsevasti ympärilleen, kädet housuntaskuissa. Sepä se olikin ainoa palkka, kuin saivat vaivoistaan. Ja kuin he sitte tyytyväisesti nykähyttivät päätään tuttaville, näytti tuo siltä, kuin he olisivat armosta päästäneet heitä katsomaan tätä heidän mahtityötänsä.

Ja suuret kultakirjaimet loistivat niin, että ne voi erottaa aina alhaalta hautuumaan portilta asti.

Ne tutkittiin myöskin alusta loppuun, sekä nimi ja vuosiluku että kaikkein mielestä hyvin ansaitut raamatunlauseet:

"Iloista antajaa Jumala rakastaa.

"Älkää rakastako sanalla eikä kielellä, vaan työllä ja totuudella."

Vanha, saita tohtori Ribe oli tulemaisillaan oikein kansallispyhimykseksi tässä pikku kaupungissa.

"Niin, hän ei rakastanut sanalla eikä kielellä", sanoi vanha mummo joukosta.

"Ei, se on totta", vastasi joku pilkallisesti. Lastenkodin Ane se siinä ei malttanut hillitä mieltänsä,

"Mutta hyvillä töillä ja totuudella", jatkoi mummo vakavasti.