Mutta illalla, kun Rejer istui yksinään nojaten kyynäspäitään haljenneeseen pöydänkanteen ja tuijotellen edessään olevaa kirjakasaa ja laskutaulua, ilmaisivat hänen kasvonsa toisia tunteita. Hän tuijotti jäykästi, liikkumattomasti eteensä. Kynttiläpahasen rauhaton valo heijastui palomuuriin, jossa näkyi tukittu uuninputken pää…
Hän oli itse asiassa ponnistellut yli-inhimillisesti — kuin hevonen! — tuota tutkintoa varten — ahertanut tässä hökkelissä enemmän kuin milloinkaan ennen elämässään.
Hän oli uskonut tavattoman paljon tämän yhden kortin varaan — oli toivonut tästä lähtien pääsevänsä uuteen vauhtiin ja eteenpäin maailmassa — oikein aika hyppäyksen eteenpäin!… Hänen kasvojensa lihakset värähtelivät; hän tunsi leikkaavaa epätoivoa.
… Ei hän olisi elänyt niin rennosti kaikkia näitä vuosia, jos ei olisi luottanut siihen, että heti kotiin tultuaan saisi suoritetuksi tutkintonsa kuin tyhjää vain — pääsisi yhdellä iskulla oikeaksi perämieheksi, joka luotettavan käytännöllisen merimieskokemuksensa avulla piankin saisi nostetuksi toisen jalkansa kapteeninarvoon johtaville portaille.
Hän oli luullut saavansa kirjottaa kotiin niin komeasti! —
"Oikeastaan", puhkesi hän huokailemaan, "on ihan samantekevää mitä tulee minunlaisestani, joka kuljen maailmassa yksinäni kuin silli, joka on harhaantunut kauas merelle!… Up and down… tai pohjaan! Ei sillä suurta väliä ole merellä!"… Hän painoi nyrkkinsä ohimoihin…
Saara Rördamille hän oli kerskaillut aivan riittämään asti, ja nyt olivat asiat tällä kannalla!… Ja kenen oli syy?
Hän näki edessään perämies Lindin sievät kasvot ja hänen tunteensa eivät olleet suloiset. "Syy? — hah hah haa" — hän nauroi ääneen — "tietenkin oma syysi, senkin tyhmeliini, joka annat toveriesi ja ystäväisi nylkeä itseäsi, joka et edes huomaa, että he pistävät taskuunsa koko sinun perämiestutkintosi… hah hah haa, senkin nauta!"
"Juhl-kulta, mikä teitä vaivaa?" kysyi Walla pistäen päänsä sisään kauhistuksissaan tuosta oudosta naurusta.
"Ei mikään, matami Walla! Minä muistin vain jotain hupaista ja nyt minä lähden pitkänlaiselle kävelyretkelle…"