"Mitenkäs teidän on käynyt sitten, Juhl — tänään tutkinnossa? Minun taitaa pitää sanoa perämieheksi…?"
Rejer oli jo ehtinyt ulos ovesta.
Hän kulki kauas pitkin tietä räntäisessä yössä eikä juuri huomannutkaan kahlaavansa lumessa polvia myöten. Pää tuntui selvenevän, ja hänen siinä kulkiessaan ilmaantuivat jälleen näkyviin Juhlin kasvot, niin teräväpiirteiset kuin suku konsanaan oli kyennyt tuottamaan.
"Joko tahdot ottaa tanssiin osaa", selvitteli hän välejään itsensä kanssa, "tai et! Ja jos tahdot, niin joka tapauksessa aion minä viedä toisia tanssiin sallimatta heidän käsitellä ja heiluttaa minua mielensä mukaan. Saavat kokea pajun vesaa, joka on pitkä.
"Älä hellitä tälläkään kertaa! Ensi syksynä tutkinto. Pidä huoli killingistä! Ja sitten saavat olla tyhjiä minun puolestani niin paljon kuin tahtovat. — Rejer Jansen Juhl ei ole oleva tyhjä eikä tyhjennetty!… Ohhoh! — luulenpa nyt tietäväni missä haikalat liikkuvat!"
— Niinä viikkoina, jotka seurasivat perämiestutkinnon epäonnistumista, hän teki ankarasti työtä satamassa saadakseen kaikki velkansa maksuun. Hän tahtoi saada seikat selviksi, ennenkuin lähti.
Oli jälleen päivä, ja huomenna piti Alertin taas lähteä pitkälle matkallensa. Rördamissa hän ei ollut käynyt sen jälkeen kun lopetti puunhakkuun. Sen hän kyllä oli havainnut, että perämies Lind kävi siellä silloin tällöin; mutta mitä se hänelle kuului?…
Hän oli sentään vakavasti harkinnut, menisikö sinne sanomaan hyvästi ja kiittämään ennen lähtöänsä. Haupitsi oli ollut häntä kohtaan kunnon mies, ja saattoihan olla ihmeellistä nähdä, miten tytär nyt käyttäytyisi, kun hän oli epäonnistunut perämiestutkinnossa. Viisastuuhan sitä! — Walla rukka käänsi vain vanhan ruskean viittansa sen mukaan, mistä sattui tuulemaan ja miten kaupungilla juteltiin. Hän oli käynyt kerrassaan vauhkoksi ja epäluuloiseksi viime aikoina — mutisi maksusta paljon ennen oikeata aikaa, ehdottelipa ennakkomaksuakin. Se nyt oli hänen luontoansa, raukan! Keveistä höyhenistä parhaiten näkee, mihin suuntaan tuuli käy.
Rejer oli iloinen suoritettuaan hänelle vihdoin velkansa ja rauhotettuaan siten hänen mielensä.
Rördamiin hän meni aamupäivällä. Eräs pojista neuvoi hänet tykkimiehen luo, joka makasi sairaana.