— Aivan oikein, perämies ei lähtenyt laivalta Cardiffissa! Muutenhan hän ei yleensä sallinut huvin menevän sivu suun.
Epäluulot vahvistuivat lopullisesti eräänä päivänä ennen satamasta lähtöä, kun aliperämies toi konsulinvirastosta laivan postin ja sen mukana Rejerille osotetun kirjeen.
"Kuulehan", sanoi perämies Lind hänelle iltasella, kun purkaminen oli päättynyt, "minä olen hankkinut kaupungilta erikoisen hienoa shagitupakkaa; sinua varten sitä on piilossa puoli naulaa; se on hyvään tarpeeseen, kun tästä painutaan etelään päin."
"Paljon kiitoksia, perämies!"
"Sinä sait kirjeen tänään! Minä näin, että se oli lähetetty Fredriksvaernistä. Joltakin toverilta kaiketi? Kuuluuko mitään uutisia?… Menevätkö siellä kihloihin ahkerasti?"
Ohoo, tuumi Rejer…
"Ei, se oli kotoa, olivat lähettäneet sen isännistölle."
"Vai niin! — Mutta voihan sattua, että joku toveri kirjottaa
Fredriksvaernistä?"
"Voipa kyllä."
"Sinun pitää kertoa minullekin, jos kuulet sieltä mitään uutta. — Kuivaa näin matkalla, näetkös… ja sehän on syntymäpaikkani, niin että sen vuoksi asiat minua huvittavat."