— — He olivat ottaneet suuntaa Dungenessin ja Englannin lounaiskärjen mukaan päästäkseen pasadiin ja kuljettivat nyt kappaletavaralastia Kapkaupunkiin ja Port Elisabethiin. Jo kolmatta viikkoa he olivat purjehtineet etelää kohti kaikkien purjeiden voimalla — kuivamassa riippuvat pesuvaatteetkin saivat auttaa osaltaan. He kulkivat yhdeksän solmun nopeudella taivaan pysyessä yhä kirkkaana, kuumuuden yhä lisääntyessä ja, kuten jokapäiväiset huomiot osottivat — leveysasteiden yhä vähentyessä!
Vähitellen oli peräkannelle saatu hiukan aurinkopurjetta, sitten samoin etukannelle.
Kannella tepastelivat kanat kirvesmiehen höylänlastujen seassa hänen työskennellessään. Koira ja kissa olivat herjenneet tappelemasta; ne eivät viitsineet tässä kuumuudessa. Toinen makasi kuono käpäläin välissä isonmaston luomassa vähäisessä varjossa, toinen kulki itseään venytellen ja silmäili kanoja. Keulakannen alla paikattiin jalkineita, toiset räätälöivät.
Työpajoja oli siellä täällä. Puosmanni, joka sai nyt hänkin kuumuutta kyllikseen, oli pystyttänyt itselleen erikoisen pikku teltan etukannelle ja valmisteli siellä paria oivallista, uutta lämsäpylpyrää.
Göteporilainen oli takakannella; hän oli tuhattaituri ja sai nyt toimekseen perämies Lindin rinnan tatuoimisen. Ankkuri — se oli määränä; mutta kun asiaan piti ryhdyttämän, vaati hän oman piirustuksensa mukaista ankkuritouvia, joka oli ison S:n muotoinen. "Eihän tuo ole minkään ankkuritouvin näköinen!" — oli göteporilainen aluksi äsähtänyt.
Rejer seisoi omissa mietteissään alahangan puolella… "S:n muotoinen ankkuritouvi… heh heh!" — hänen mielestään oli hävyttömän kuuma.
Tuuli oli vaimennut päivän mittaan melkein olemattomiin, niin että jalukset ja köydet riippuivat velttoina ja väkipyörät kolahtelivat.
… He olivat nyt suunnilleen tasaajalla, ja auringonlasku oli harvinaisen usvainen ja tukahduttava.
Taivaanrannalle alkoi kasautua jotakin pilvien tapaisia. Niiden reunat alkoivat yhä terävämmin kimaltaa keltaisina. Ei näkynyt enää usvaa, vaan nopeasti vyöryileviä pikkupilviä, joiden sävy tummeni ja joissa siellä täällä kaukana välkähteli.
Kapteeni ja ensimmäinen perämies, jotka pitivät yhteistä neuvottelua, älysivät kohta asian oikean laidan — sieltä oli tulossa äkkiä ohimenevä rajumyrskyn tapainen sadekuuro, jollaisia näissä seuduissa voi sattua.