Aikaa ei sopinut tuhlata; parkkilaivan purjeet oli riisuttava: sivupurjeet, yläpurjeet, aurinkopurjeet ja kaikki, mitä purjeeksi sopi nimittää, kunnes ei ollut riepuakaan pystyssä!
Huutotorvi mylvi ja tuuli alkoi vinkua, monenlaisin vihlovin äänin, laskeva aurinko välkkyi ja liekehti uhkaavasti mustain, kiitäväin pilvien lomitse ikäänkuin heitellen pitkiä, tummanpunaisia verilippuja yli aaltojen harjain, joiden varjot olivat sysimustia.
Alus oli kääntynyt tuuleen päin, sen purjeet lepattivat, se alkoi keinahdella hyökyaallokossa ja silloin tällöin yritti lyödä vettä kannelle.
Aurinko laski jättäen jälkeensä punaisen hehkun, ja kohta sen jälkeen oltiin pilkkoisen pimeässä purjeiden riuhtoessa ja paukkuessa. Salamat vain välkähtelivät polveilevina tuliviiruina — pari-kolmekymmentä minuutissa; taivas ajoi ryskyvin vaunuin heidän ylitsensä, ja myrsky rätisi ja viuhui köysissä.
Sivupurjepuomit olivat järjestyksessä, prammi- ja huippupurje koossa, alapurjeet lasketut vinkuvain ja ulisevain väkipyöräin ja taljain avulla kanteen asti, mesaani kiinni, ja nyt alkoi märssyraa'oilla työ, jossa joka kynsi tuli kysymykseen.
"Märssykeulaköydet irralleen!… Märssyprassi ylös! — Antaa märssypurjeen juosta!"
Miehistön pimeässä noustessa isomärssyraa'alle, löi purjeen äkkiä taaksepäin; alus oli noussut liiaksi tuuleen. Purje räiskyi ja paukutti heitä korville puolen rajumyrskyn voimalla, kunnes se itsestään reivautui halkeamalla ja repelöitymällä kaistoiksi ja kappaleiksi reunanuoraa myöten.
Pari miestä paiskautui nurinniskoin, mutta he saivat kiinni jostain siellä ylhäällä. Joku löysi itsensä jälleen köysiportaista. Alus kallistui ankarasti.
Näytti siltä kuin varsinaista onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Sade alkoi tulvia ja työ jatkui; täytyi kääntyä tuulen mukaan.
Vasta jonkun ajan päästä kaivattiin aliperämies Nilseniä. Häntä ei löydetty mistään, ja vaikka kukaan ei halunnut ensimmäisenä asiaa lausua julki, oli kaikille itsestään selvää, että hänet oli pyyhkäissyt mereen. Stewardi oli nähnyt hänet viimeksi nokkasidettä järjestämässä; juuri silloin löi purjeen taaksepäin, näkijä itse hoipertui raakapuulta ja jäi riippumaan käsin perttinuorasta.