Ensimmäinen perämies itse asiassa oli ainoa kapteenia miehistöön yhdistävä side. Lind, jolla oli kykyä herättää kunnioitusta itseään kohtaan ja samalla pysyä miesten suosiossa, vaikutti paljon kapteeniin, tosin tämän sitä huomaamatta, mutta ehkä juuri siitä syystä sitä enemmän. Ensimmäisen perämiehen mielipide, kun hän puolsi sitä niin sitkeästi kuin tässä tapauksessa, voitti aina ennemmin tai myöhemmin.
Saman päivän iltapuolella ilmoitettiin kokoontuneelle miehistölle, että Juhl oli astunut aliperämiehen toimeen ja hänen paikalleen Alertissa, ja sen johdosta tarjoiltiin keulakannella kylmää totia.
Sinä iltana Rejer jätti taakseen matruusinarvon.
"Kumma kyllä", sanoi puosmanni Torgersen, joka piti puheen, "täällä ei ole ketään, joka ei olisi sitä mieltä, että Rejer Juhl ikäänkuin — ikäänkuin kuuluu sinne peränpuoleen, sen minä olen havainnut heti kun hän laivaan tuli."
"Sen me olemme kaikki huomanneet", kajahuttivat pojat kuorossa…
"Eläköön perämies Juhl!"
"En minä laisinkaan!" hymähteli göteporilainen, — "kun hän tuli laivaan talonpoikaiskirstuineen, näytti hän minusta kömpelöltä; mutta sitten, kun hän Montrealissa puhkaisi meille tien vapauteen läpi ruhvin seinän, tuntui minusta, että hän kelpaisi kaapparilaivan kapteeniksi — juuri niin, kaapparilaivan kapteeniksi…" Jos Rejer oli ennen vahtivapaana ollessaan käyttänyt aikansa lukemiseen ja laskutehtäväin suorittamiseen, niin nyt tuo kävi päinsä sitäkin paremmin, kun hänellä oli oma koju käytettävänään ja virkaan kuului osanotto päivittäisiin käytännöllisiin havaintoihin; hän olikin päättänyt mahdollisimman pian täyttää kaikki viran vaatimat kelpoisuusehdot.
Vaikka perämies Lind ei monta sanaa asiasta virkkanut, aavisteli Rejer kuitenkin, että hän tällä kertaa oli tehnyt hänelle oikean ystävän työn taivuttaessaan kapteenia hänen edukseen. Sellaiset seikat Rejer kätki sisimpäänsä — tulisi kaiketi sekin päivä, jolloin hän saisi näyttää, ettei hänkään kiperässä paikassa ystäväänsä petä.
Lind istui penkillä kajuutan ulkopuolella paitahihasillaan tupakoiden ja tähtiin tuijotellen. Rejer kuljeskeli kannella edestakaisin; oli liian aikaista mennä makuulle. Silloin tällöin vaihdettiin joku sana. Lind muovaili alakuloisia mietteitä siitä, että nyt oltiin ihan toisella puolella maailmaa, ja Rejer vastaili yksikantaan.
"Kun ajattelee, että on kulunut tuskin kolmea kuukautta siitä, kun kahlattiin lumessa siellä kotimaassa!" virkahti Lind.
"Niinpä — kumma kyllä!"