"Herra meitä auttakoon, eihän se niinkään erinomaista ole. Neiti saa nyt hiukan unohtaa suurellisuuttansa, kun on pidettävä huolta niin monen suun ruokkimisesta. Niinkuin kaikkikin saamme oppia tekemään, kun hiukan kauemmas elämässä ehditään."
"Mitä te siinä höpisette, rouva Wahl? Onko tykkimies kipeä vai — ehkä kuollut?"
"Niin, te ette ole tainnut siitä kuulla, kun poissa olette ollut. Mutta kunnollinen ja arvossapidetty mies hän oli ja itse ankaruus kaikissa veistämön toimissa, se sanottiin hänen haudallansakin. Ei, vanha Haupitsi ei enää kolua veistämöön eikä sieltä takaisin — eikä katsoa siristele tänne minua ja korejani kohti, kuten tapasi tehdä ollessaan sillä tuulella; se merkitsi sitä, että hän vielä muisti Anna Ludvigsenin, vaikka nyt olikin tanssi toiseksi muuttunut, hän käveli puujalalla ja minä tässä istuskelin. Hohhoi — vanha parka istuu tässä yksinään ja näkee toisen toisensa jälkeen maailmasta katoavan… Vanhan yksinäisen vaimon ajatukset useinkin niin suurenevat, Juhl." Hän pyyhki silmiänsä.
"… Elokuun viimeisenedellisenä päivänä hänen sitten täytyi lähteä Luojansa luo. Niin, silloin se tapahtui. Luuvalo se lopun teki, eikä siinä auttanut potkia tutkainta vastaan — pois vain piti turvattomien lasten luota, puujalka täytyi heittää lepäämään. Eihän se talo paljon arvoinen ole. Tytär on sitten tietääkseni saanut hienopesua upseereilta. Pojat käyvät koulua, näen mä. Mutta onhan hänen oloissaan eroa entisen ja nykyisen välillä. Haupitsi oli kuin suuressa arvossa pidetty virkamies tässä kaupungissa, sekä kadulla että muuallakin missä esivalta tuli kysymykseen; ja mitä viiri osotti Haupitsin talon katolla, sitä arvelivat sitten melkein kaikki muutkin."
Rejer ei enää kuunnellut eukon puhetta.
"Hyvästi, rouva Wahl!" — sanoi hän äkkiä, ja eukko näki hänen painuvan katua alaspäin samaa tietä kuin oli tullut.
Taaskin hän kääntyi kohti tykkimiehen taloa ja meni nyt väistelemättä. Maksoi mitä maksoi, hän ei aikonut palata laivalle näkemättä Saaraa ja ottamatta selkoa, miten hänen asiainsa laita oli sillä taholla.
Pihalla hän näki parin pesunuoran nytkivän ja heilahtelevan, ja halkovajassa näkyi palavan lyhty.
Hän tiesi kyllä, kuka vajassa oli, ennenkuin ovelle ehti.
Saara seisoi häneen selin ja otti alas viimeisiä kuivamaan ripustettuja vaatteita.